Ei pää kipee eikä okseta

16.5. maanantai

Lauluissa usein valitetaan maanantaita, mutta minun maanantaiaamussa ei ollut valittamista. Oli toki vähän rohtunut olo ja heräsin toista tuntia ennen aamupalaa, jonka olin pyytänyt yhdeksäksi. Miltään kanavala ei tällä puolen rajaa tullutkaan sitten jääkiekkoa ja harvinaista kyllä, hotellin kanavavalikoimassa ei ollut yhtään slovakkikanavaa. Hotellin työvuorossa ollut nuori nainen sanoi olevansa kotoisin Banská Bystritsasta. Sain kahvit, sämpylät ja mehun ja olin valmis lähtöön. Juna tuli kymmeneltä ja sillä Slovakian puolelle. Bussilipun osto käy jo rutiinilla. Slovakit ovat palanneet arkeen ja Suomipaitaani vain vilkaistiin ohimennen. Yksi mies tuli bussipysäkillä juttelemaan ja hän ei tiennyt eilistä tulosta. Hän oli käynyt joskus Ruotsissa.  Juteltiin bussimatka.

Tuossa pikkukopissa oli vanha raja-asema ja tällä puolen itävaltalaiset eivät tiedä jääkiekosta juuri mitään ja Slovakiassa kaikki

Juna oli aivan kohta lähtemässä, ostin äkkiä lipun ja menin junaan. Kävelin läpitte yhden vaunun ja onneksi juna oli niin täynnä, että päätin ottaa myöhäisemmän junan. Vein laukun matkatavarasäilytykseen ja hyppäsin seuraavaan bussiin tehdäkseni pikkupummin. En oikein hahmottanut bussipysäkkejä ja ajoin ensin Tonavan yli seuraavalle pysäkille. No kävelin tien ali toiselle pysäkille ja takaisin vanhan kaupungin laidalle.

Staré Mestossa oli vielä hyvää jälkijoukkoa suomalaisia juhlimassa. Oltiin sitä mieltä, että ensimmäiset lennot saisivat lähteä vasta tiistaina, jolloin jäisi aikaa irrotella. Osa ryhmästä oli Norjassa työskenteleviä suomalaisia nauttimassa kuusi kertaa halvemmasta oluesta, kuin mitä joutuu pulittamaan Norjassa. Osa oli taas karjalan poikii rajan pinnasta. Siinä sitä istuttiin ja sulateltiin Suomen menestystä. Irkkubaarissa söin myös lounaan. Paikalla tuli myös yksi rouva, jolla edellisen viikonlopun aikaisempi suunnitelma oli peruuntunut ja hän oli tehnyt päätöksen käydä MM-kisoissa. Yömyöhällä hän oli kuullut huhun Suomen joukkueen kultajuhlista ja saaliina oli nippu harvinaisia kuvia pelaajista ja hänestä.

Onkos tää pilkkaamista?

Uusia tuttuja

Korven Hongan kaveri oli luvannut luopua hiuksistaan, kun Suomelle sattuu seuraava mestaruus. Ei muuta kuin mittaria etsimään. Amatöörioppaana löysinkin tolpan ja kumijalalla parturiin. Päätin myös luopua parrastani samoin kuin kolmas veikkonen porukassamme. Käytiin siinä vielä tukkaoluella ja pikkuhiljaa irtaannuin porukasta ja hankkiuduin ratikalla takaisin asemalle. Aikatauluja ei tarvitse erikseen muistaa, koska Bratislavasta lähtee juna tunnin välein määränpäähäni.

Vähillä karvoilla takaisn kotiin

Iltapäiväjunassa olikin sitten jo aika paljon väljempää. Yhdeksää käydessä olin Zvolenin asemalla ja kävelin vielä Viktoriaa yksille oluille. Joku Julius yritti slovakiksi selittää jotain ja minä saksaksi eivätkä tarjoilijapojatkaan tällä saa kieliä, joten infoa jäi vähän käteen. Kotiovella ei meinannut avaimenreikä löytyä ja tein pienen ilmaveivin – silmälasit vähän vääntyivät ja silmäkulmaan tuli pikkuhaava.

Kultajuhlissa Helsingin kauppatorilla oli 100000 ihmistä ja loppuottelua oli seurannut parhaillaan puolet suomalaisista.

17.5. tiistai

Täytyy myöntää, että päivä meni vähän päiväunimaisesti. Totta kai työkaverit iloitsivat puolestani, mutta muuten kaupungilla ei Suomipaita herättänyt tunteita. Netistä tuli katseltua tapahtumia uusintana ja päivän aikaan virisi tietysti keskustelu pelaajien juopumisesta. Se Pasi Nurmisen ilmaveivi oli kyllä kaiken huippu. Aulis oli löytänyt netistä myös Urkin kaatumisen, kun hän oli tulossa Jugoslaviasta Titon luota. Ahti ei pitänyt tarpeeksi hyvin kiinni presidentistä ja maanisä meni nurin. Joku mainitsi siinä jäätyneestä punaisesta matosta. http://www.youtube.com/watch?v=pDtfTRkNzb8 Heti, kun Matikainen vähän hölläsi hihasta, niin silloin Pasi lähti lapasesta kosti MM-pyttyä. Sitä kuvaa on täällä pyöritelty eri kanavilla. Slovakian TV:ssä käytiin myös pitkä loppukeskustelu kisojen tuloksest. Kirjoittelin blogia piikkiin ja vietin koti-iltaa.