MYÖHÄISET KOMMENTIT VIIME KESÄLTÄ

MENESTYSTÄ METSÄMIESTEN EM-KISOISSA

Suunnistava metsäväki kokoontui elokuun toisella viikolla 20. kerran Puolan Wejherowoon kilpailemaan Euroopan mestaruuksista. Kilpailijamäärältään tapahtuma vastaa suomalaista aluemestaruuskilpailua, mutta järjestelyt olivat Euroopan mestaruuskilpailun tasoiset.

Suomen joukkue oli pippurinen kuten edellisvuonna Liettuassa. Rihko Haarlaa, Matti Heikinheimo, Pekka Noponen, Ari Martikainen, Pekka Partanen, Tuomo Mattiala, Esko, Tiia ja Pinja Ylikangas, Ismo, Tomi ja Sirkku Minkkinen ja Hannu Humalamäki saavuttivat yhteensä 15 mitalia ja lisäksi pistesijoja. Joukkueen piristyksenä olivat Ylikankaan ja Minkkisen nuoret, jotka saivat oivaa kansainväistä kokemusta ja tuntumaa podiumilla esiintymiseen. Ammattilaisista Ari Martikainen voitti molemmat henkilökohtaiset kisansa.

Suomen maajoukkue avajaisissa

Tunsimme olevamme toivottuja vieraita Puolassa. Saavuttuamme Lech Wałesa lentokentälle Gdanskiin oli meitä vastassa metsämiesopas ja bussikuljetus. Matkalla kilpailukeskukseen (valtion metsien aluetoimisto) saimme tietoiskun metsätaloudesta. Puolassa metsän peitto pinta-alasta on 29 % (7,9 milj. ha) valtion metsien osuus on peräti 77 %. Puuvarasto on yhteensä n. 2 mrd. m³ kuten Suomessakin ja vuonna 2012 korjattiin puuta 35 milj. m³. Puumarkkinoiden pohjan luo eurooppalaisittain merkittävä huonekaluteollisuus ja vientipuun merkitys on myös suuri. Valtion metsätaloudesta huolehtii State Forests National Forest Holding Lasy Państwowe. Oganisaatio pyörii puunmyyntituloilla, joista osa säätiöidään luonnontuhojen varalta. Vähän me suomalaiset pyrittelimme silmiämme, kun kuulimme, että paikallisessa 15000 ha:n hoitoalueessa on peräti 65 toimihenkilöä.  Tämä näkyi myös kisojen järjestelyssä valtion metsäorganisaatin ollessa pääsponsori. Metsäammattilaiset rakensivat kilpailukeskuksen, palvelut ja näyttävät juhlallisuudet  varsinaisen kisan ollessa alueen suunnistusseurojen vastuulla.

Elinkustannukset ovat suomalaisittain Puolassa vielä edulliset. Etukäteen maksetulla banketin hinnalla saimme monista grilleistä ja katoksista täyttävää puutarhajuhlaruokaa ja juomaa. Paikallinen orkesteri soitti ja muutama pari pyörähteli pienehköllä lautaparketilla pimenevässä illassa. Retkeilypäivän kohteet olivat metsäluontoa ja kulttuuria joten puunkorjuuta tai muuta ryskätyötä emme nähneet. Puolalaiset ovat ylpeitä luonnonhoitokohteistaan sekä talousmetsistään esitellen niitä rauhalliseen tahtiin. Retkeläisinä kuuntelimme kiltisti odotellen retkeilylounasta, joka olikin sitten perinteistä puolalaista ruokaa ja juomaa. Pöytiin tuotiin suuria tarjoiluvateja eikä määräannioksia. Kisojen eri tilaisuuksia juhlisti myös paikallisen metsäoppilaitoksen 20-henkinen torvisoittokunta osoituksena metsästysmusiikin perinteestä. Ammattilaiset esiintyivät keskieurooppaiseen tapaan virkapuvissaan. Jokaiseen EM-kisaan osallistunut Pekka Partanen sai 20-vuotispalkinnon  ja lisäksui  Matti Heikinheimoa muistettiin podiumilla pitkäaikaisesta aktiivisuudesta EFOL:ssa.

Niin mehän olimme pääosin suunnistamassa. Oli hienoa esiintyä Metsäurheiluliiton maajoukkueen edusasussa – kiitos Mattilan Tuomon  Tarmet Oy:n. Joukkueen mitalisaalis: Pinja Ylikangas 3 kultaa, Ari Martikainen ja Sirkku Minkkinen 2 kultaa, Pekka Noponen kulta ja pronssi, Tomi Minkkinen 1 kulta, Esko Ylikangas 2 hopeaa, Tiia Ylikangas hopea, Matti Heikinheimo hopea ja Pekka Partanen pronssi.  (Googlaa EFOL 2013).

Ensi vuonna EFOL mestaruudet ratkotaan Sveitsissä Ranskan rajan tuntumassa 28.7. – 2.8. . Schwarzsee Freiburg issa - samalla seudulla oltiin ikämiessarjojen MM-kisoissa 2010. Sveitsissä lompsaa pitää avata useammin ja maksaa kovempia hintoja, mutta maan suunnistuskulttuuriin luottaen ja maisemat tietäen otamme joukkueeseen mielellämme vahvistuksia.

 

 

BIOENERGIASTA POWERIA ELINKEINOELÄMÄÄN

Itävalta on dynaaminen maaseutuyrittämisen maa. Tiheä asutus Keski-Euroopan markkina-alueen keskellä antaa paremmat mahdollisuudet mm. bioenergia- ja matkailuyrittämiseen. Syöttötariffilla ohjataan sähkön pienimuotoista tuotantoa ja samalla monipuolistetaan energiayrittäjien toimenkuvaa. Matkailulle antaa vankkaa pohjaa suuret matkailijavirrat – on vain kehitettävä hyvä tuote ja onnistuttava markkinoinnissa.  Teollisuudessa etuna ovat lyhyet kuljetusmatkat ympäröiville markkinoille.

Meillä Suomessa joudumme kamppailemaan yhteiskunnan tukipolitiikkaa ja suurten energiayhtiöiden monopoleja vastaan. Omat matkailutuotteemme tuottavat elämyksiä ja rauhaa, mutta ovat harvaan asutussa maassa pitkien matkojen päässä. Laitevalmistajillamme on taitoa, mutta monille riittävät kotimarkkinat – vientimarkkinat ovat liian kaukana tai säännöksin suojattuja.

Pääsin osallistumaan Kestävä metsäenergiahankkeen Itävallan opintomatkalle 9. – 12.4.2013. Minulla on kontakteja sekä Güssingiin että alueellisiin kehittäjiin, joten hakemiehet pyysivät minut amatöörioppaaksi.  Ryhmän koko oli 30 henkeä: 4 hankkeen puolesta, muutama hakkuriyrittäjä sekä ryhmä energiayrittäjiä. Monet olivat matkassa vaimoineen. Lensimme Vaasasta ja Kokkolasta Helsingin kautta Wieniin. Matkatoimiston varaamalla bussilla ajoimme Burgenlandin puolelle Güssingiin. Matkalla saimme oivan esimerkin keskieurooppalaisesta palvelukulttuurista, kun ruokailimme moottoritien varrella Landzeit-ketjun ravintolassa. Vaikka edessämme oli monimutkainen lista ravintolan runsaasta tarjonnasta, niin kokemattomimmatkin matkailijat saivat nopeasti tehtyä tilauksen ja ruokaa alkoi tulla pöytään hyvällä vauhdilla. Maksusysteemi oli myös hyvä: tarjoilija naputti koneelleen tilauksen ja vingutti sen korttiin, jolla sitten maksettiin kassalle. Ruokailu oli ohi tunnissa ja matka jatkui tyytyväisin mielin.

9.4. tiistai

Energia-alue Güssing (ökoEnergiland Güssing)

Güssingin alueella oli ongelmana 1990-luvun alkuun asti:
·         rautaesiripun naapurina 50 vuotta
·         vähäinen kaupan ja teollisuuden työpaikkojen määrä
·         Itävallan alhaisin tulotaso
·         maanviljelys pienimuotoista, metsänhoito huonolla tasolla
·         huonot liikenneyhteydet

Entinen rautaesirippu: punavalkoinen on Itävallan rajapyykki, haalea betonininen rajapyykki on Unkarin ja mustavalkoinen on vain tien rajaviitta

Rautaesiripun murruttua ja Itävallan liityttyä EU:iin alkoi uusi aika. Alueen keskus kaupunki Güssing teki vuonna 1990 uuden pormestarin johdolla päätöksen luopua fossiilisten polttoaineiden käytöstä: a) rahavirtoja ei päästetä ulos alueelta, b) vähennetään riippuvuutta fossiilista polttoaineista, c) pudotetaan selvästi CO₂ päästöjä. Päätösten jälkeen alueella tehtiin energiaselvitys ja lämpövoimaloiden rakentaminen aloitettiin 1994.  Joitakin pienempiä lämpölaitoksia oli rakennettu jo aiemmin.  Neuvontaa lisättiin ja asukkaat saatiin mukaan kaukolämpöverkkoon. Güssingin 48 500 hehtaarin alueesta 45 % on metsän peitossa. Kuitenkin metsälön keskikoko on vain 0,48 ha ja siksi taloudelliset hakkuut olisivat vaikeasti järjestettävissä. Päädyttiin kestävän metsätalouden periaatteeseen ja metsien hyödyntämiseen, perustettiin mm. Burgenlandin metsäyhdistys. Metsien hyödyntämisaste on 40 – 50 %, josta energiapuuksi lankeaa lähes kaksi kolmannesta.

Vuonna 1996 perustettiin - Das Europäische Zentrum f. Erneuerbare Energie (EEE), joka energisen toiminnan keskus.  Alueen 14 kuntaa (317 km² ja 13 280 asuakasta ) päättivät muodostaa vuonna 2005 yhdistyksen ekoenergiaa tuottavasta mallialueesta. Samaan aikaan käynnistettiin myös energiaturistien opastus. Vuosittain alueella vierailee 50 000 energiamatkailijaa. Itävallassa on 66 vastaavanlaista ökoEnergie-aluetta.

Vuonna 2001 käynnistetty Güssingissä puuta käyttävä kaasutuslaitos oli virstanpylväs. Laitos tuottaa lämpöä, sähköä, synteettistä maakaasua (BioSNG), sekä nestemäistä bensiiniä että dieseliä (2,0 MW sähkö ja 4,5 MW lämpöteholla).

 Alueella on 10 lämpölaitosta (2 suunnitteilla), 3 biokaasulaitosta (4 suunnitteilla), sekä kaasulämpölaitos – vihreä alue on metsää.

Güssingin alueen energiatase 2010:

	Energiatarve GWh	Energian tuotanto GWh
Lämpö	60	56
Sähkö	50,2	22,2
Polttoaineet	29	8,4

Alueen energiatarpeesta täytetään 71 % paikallisesti.   Toiminnalla on ollut merkittävä sosiaalinen merkitys. On luotu yli 1000 uutta työpaikkaa, 50 uutta yritystä, kunnallisverotulot ovat nousseet vuoden 1994 334 000 eurosta vuoteen 2009 mennessä 1,5 miljoonaan euroon. Ilmaston muutoksesta ei laman aikana puhuta kovin paljon, mutta nousukaudella Güssingin alue on vähentänyt vuosina 1996 – 2009 hiilidioksidipäästöt 37 000 tonnista 22 500 tonniin.      

        
Tiistaina 9.4. vierailimme Joachim Teimelin johdolla aluksi puun kaasutuslaitoksella, joka on Güssingin alueen maamerkki. Laitos oli nyt huollon alla (saman oli nähnyt Matthias Zawichowski edellisellä vierailullaan). Edellisellä vierailullani 2 vuotta sitten laitos oli toiminnassa. Tuotantotehot ovat 2 MW sähkö ja 4,5 Mw lämpö. Energia syötetään suoraan verkkoon ja suoraan kuluttajille. Synteettinen biokaasu on saatavissa autoihin tankkauspisteestä ja nestemäinen polttoaine menee koekäyttöön. Uusiutuvan energian keskuksen yhteydessä on vastaava 1,7 Megan koelaitos, jolla päästään monipuolisempaan toimintaan. Laitokset käyttävät hyväkseen raakapuuta sekä viereisen parkettitehtaan purua ja pölyä. (Parador Parkettwerke GmbH)

 

Puuta käyttävä kaasulaitos on alueen maamerkki

Seuraavaksi siirryimme biokaasulaitokselle Stremin kylään. Alueella oli lopetettu maidon- ja lihantuotanto kannattamattomana, mutta pellot olivat olemassa. Biokaasutuotantoon käytettiin noin 10000 tonnia/a maissia ja nurmea, fermentorit olivat 2*1500m³, biokaasua saatiin 230-250 Nm³/h – sähkötehona 500 kW + 535 kW lämpötehona. Vuotuismäärinä 4250 MWh sähköä ja 4500 MWh lämpöä. Vallitseva korjuu- ja kuljetuskalusto oli järeää 3-akselisia sivustakippaavia vaunuja. Viime kasvukausi oli niin kuiva, että on jouduttu käyttämään normaalia enemmän maissia. Kypsynyt liete varastoidaan laguuneihin, joista viljelijät hakevat vähähajuisen lietteen lannoitteeksi luomupelloilleen. Lietteestä erotettu kuiva-aines on suosittua puutarhalannoitetta. Kaasuvoimalan yhteydessä on myös lämpövoimala, jossa kaasumoottori pyörittää generaattoria ja tuottaa sähköä sekä lämpöä. Kylmimpinä talven hetkinä joudutaan kaasutusaltaisiin syöttämään hakkeella tuotettua lämpöä prosessin ylläpitämiseksi.

 

Niitetty nurmi käytetään biokaasuksi eli metaaniksi taustan säiliöissä. Toisena tuotteena syntyy hajutonta lietettä lannoitteeksi, joka varastoidaan etualan laguuneissa.

Tämän jälkeen ajoimme Urbersdorfiin tutustumaan hake-/aurinkovoimalaan. Voimalan etelän puoleinen katto oli täynnä aurinkopaneeleja, voimalan yhteydessä oli hakevarasto ja kuumavesisäiliöt kattilahuoneen ja valvomohuoneen lisäksi. Energiapuu oli varastoituna muutaman sadan metrin päässä metsän reunassa, jossa tapahtui haketus (melu ja pöly). Hakevarastossa oli kevyt pyöräkuormaaja. Lämmityskausi kestää Itävallassa noin 5 kk (noin 15.10 – 15.3). Lämpölaitos käynnistyi 1996, kaukolämpöasiakkaita on 45, lämpökanaalia 2600 m, kokonaisteho on 810 kW, vuotuinen lämmöntuotanto 1200 MWh, investointikustannus 980 000 eur (kunta, valtio, ja -rahaa). Kun tuli puhetta hakkeesta, niin seurueessamme olleille itävaltalaisille ja japanilaisille ei ollut conifer-sana tuttu. Kun selitimme, että mitä on havupuuhake, niin japanittaret päättelivät välittömästi asiayhteyden: IKEA.

Lyhyesti päivän anti videolla englanniksi:

http://www.youtube.com/watch?v=H1WsbQQNsV0

 10.4. keskiviikko

Groß Sankt Florianissa sijaitsee Mus-Max perheyritys, joka valmistaa n. 80 hakkuria vuodessa. Yritys on kehittynyt 1859 perustetusta pajasta nykyaikaiseksi huippulaatua tekeväksi metallitehtaaksi. Perhe Urch omistaa yrityksen. Toimitusjohtajana on Erich Jr. ja myyntipäällikkönä hänen poikansa Robert. Myös pajasta tehtaan kehittänyt Erich Sr. (84 v.) oli vielä halleilla vierailumme aikana. Tehtaan tuotevalikoimaan kuuluvat myös erilaiset viljan myllyt ja kuljettimet. Suomen myyntiedustus on Atso Viitasen Poweforest Oy. http://www.mus-max.at/  Tarkempi raportti hakkureista ja tehtaasta julkaistaan Kestävä metsäenergia-hankkeen matkaraportissa Koneviestissä. Tehdashallit sijaitsevat keskellä kylää molemmin puolin hautausmaata. Saa siinä suomalainen pyöritellä silmämunaan, että kuinka kaavoitusasiat hoidetaan Itävallassa? Leikkaamossa ja hitsaamossa työskentelee 60 henkeä nykyaikaisilla CNC- ja laserleikkureilla. Käsinehitsausta on myös paljon ja robotteja käytetään vain vakio-osissa. Vaikutti siltä, että suunnittelu ja tuotanto joustavat asiakkaiden toiveisiin. Olin toisen ryhmän tulkkina yrittäen ymmärtää Erichin murteellisen saksan tekniikkasanastoa. Ainakin se selvisi, että Kartoffelin synonyymi on Erdapfel, kun selvittelimme 350 000 euron perunan konenäkölajittelijan mystiikkaa. Pelkkä kamera koneessa maksaa 70 000 €. Koneistaman puolella työskentelee 20 henkilöä. Tapasimme myös suunnittelijoita, joille maksetaan 13 €/h sekä konttorin väkeä. Tehtaan kassalla istui partasuinen mies.

Lounas oli varattu lähettyville Landhaus Oswaldiin. Nohevasti kävi homma.

Iltapäivälle oli järjestetty haketusnäytös tehtaan koeasemalle. Noin sadan pollen Valtra pyöritti lämpölaitosluokan hakkuria. Suurempi hakkuri oli juuri ostettu Unkariin ja yrityksen väki koulutuksessa. John Deer pyöritti 300 hv voimin hakkuria, joka puhalsi kontin vartissa täyteen. Autohakkurissa oli jotain ongelmia ja suurimman hakkurin teho jäi näkemättä. Tehtaalla vielä kiiteltiin ja syötiin täysiin vatsoihin voileipiä.

Kyä lähtee!

 

Joka varastolla pitäis olla tällaiset aluspuut

Käsityksen haketuksesta saatte tehtaan videoilta:

http://www.youtube.com/watch?v=InMAC8SpKho

11.4. torstai

Pienen tietokatkon aiheuttaman viivytyksen jälkeen pääsimme irrottautumaan Wienerwaldin kohteelle. Yhdyshenkilöni Matthias Zawichowski oli järjestänyt tilakäynnin. Wienerwald – Elsbeere on maalainen talousalue aivan Wienin kupeessa. Tällä alueella on myös samanniminen alueellinen toimintaryhmä (LAG), joka koordinoi mm. Leader-hankkeita. Oppaanamme oli Michael Grazt, joka myös työskentelee Leaderille. Itävallassa Leader-ryhmien toimihenkilöt eivät ole täyspäiväisiä, vaan tekevät muutakin suunnittelutyötä elinkeinoelämälle.

Ajoimme kauniissa maalaismaisemassa läpi pienien kylien Michelbachiin ohi paikallisen sahan sekä luomuhiilimiilun Franz Zöchlichin Mostschank Nutzhof tilalle, joka on yksi alueen 25 matkailutilasta. http://www.nutzhof.at/Nutzhof/Nutzhof.html Isäntä oli meitä vastassa metsurin vaatteissaan ja lähdimme pienelle metsänhoidolliselle kävelylle. Franzilla on metsää n. 10 ha ja peltoa 30 ha. Tilan tuloista tulee 40 % lehmistä (23kpl) – kasvatetaan omista vasikoista karjaksi – 40 % hedelmäpuiden ja matkailun tuotteista sekä n. 8 % metsästä. Metsänhoitomenetelmänä on luomu, joka sopii näille rinteille erinomaisesti. Näimme lyhyellä lenkillä abies alban sekä pyökin luontaista uudistumista. Tarvitaan vain oikeanaikaisia hakkuita valon saattamiseksi maaperään ja uudistuminen käynnistyy. Viime talvena hakkuita oli tehty 130 m³. Energiapuukasa olivat aurinkoa ottamassa tyvet etelään ja tuulisella paikalla. Harjoittelija teki pyökistä halkoja hydraulisesti. Metsämaan hinta on täällä yli 20 000 – 25 000 €/ha. Metsätien tekoon saa tukea 45 % ja siihen tarvitaan kahden tilan hanke. Puun hinnathan ovat perinteisesti korkeammat kuin Suomessa. Pyökistä ja havutukeista saa kuulemma 100 €/m³ tien varressa. Yleistietona vielä, että Itävallan pinta-ala on suunnilleen neljännes kotimaamme pinta-alasta, mutta valtakunnalliset puuvarastot ovat lähes yhtä suuret kuin meillä, sillä Itävallassa on puuta 337 m³  /ha.

Isäntä Frantz ja oppaamme Michael ihailevat saksanpihdan uudistumista

 

Kävelimme niittyä kumpareen yli ja jo kaukaa näki, että huolimatta aikataulumme lyhentymisestä osasivat isäntämme varautua. Naapuritilan emäntä Veronika Mayer odotteli etelänpihlajan (Sorbus torminalis) alla. Puu on saksaksi Elsbeere ja siitä on seutukunta saanut nimensä. Marjat ovat hyödynnettävissä puun kasvaessa runsasoksaisena ja kauniina niittyalueiden keskellä. Mayerit ovat Slow Food järjestössä paikallisia vetäjiä ja jalostavat puun marjoja monipuolisesti. Aluksi Veronika kertoi tarkasti puun merkityksestä kulttuurille ja täkäläiselle elämänmuodolle. Hänellä oli kansallispuku päällä ja se kuvaa tämän merkityksellisen puun eri vuodenaikoja väreissään.

Frau Veronika esitteli etelän pihlajan merkitystä seutukunnalle

 

http://www.elsbeere.at/

Ennen lähtöä saimme vielä molempien yrittäjien maistiasia. Franz tarjosi voileipiä ja keveitä hedelmäviinejään sekä Veronika omia suklaatuotteitaan. Lopuksi teimme vielä koko porukalla tuliaisostoksia. Täällä yrittäjät toivovat wieniläisiä runsain joukoin perehtymään maaseudun elämään ja rentoutumaan.

Viimeisen yönseudun majoituimme lentokentän lähellä Wienissä ja saimme aistia hetkisen eurooppalaista turismikulttuuria.

Paluumatkalla Wieniin pidimme tauon Maria Schut-kylässä

 

Magic of the Midnight Sun

The largest ever Jukola relay was run 15^th  – 16^th June right next to Helsinki Hakunila sports area and national park. Venla ( women) relay left for 1245 teams and the  men's rely 1656 septet. Orienteers was therefore about 17 000 - fans and the general public as well as a lot. The conditions were good, as the rain started in the morning until the last orienteers were out in forest.  http://www.jukola.com/en/

This spring I was afraid that my knee to withstand the orienteering in this period. I have moved in the forest on a regular basis at work and in orienteering. Joints were good shape for Jukola.  I was happy to find on the Internet suitable team which was missing from the fifth runner. For me, participation was 32.

The mass start has its own excitement and envy. This is the magic of the early Jukola ardor: the terrain as quickly as possible. Much of the athletes knew taped route length  was 1000 m, and began calmly. LED lights for extra brightness of the night orienteering and Jukola gloss worms are displayed at its best until the space - I would guess.

The 1^st leg was won of Turun Metsänkävijät  - a Latvian Edgars Bertuks. The second and third leg were more resistant to falls from heights, but when I reached the top of the Kalevan  Rasti runners were working for sure, so the errors made by the Halden bad rebound. The worst types of Joensuu threat was just a Swedish Malungs OK. After the first leg I slept in a tent for about 4 hours.

I woke up, ate breakfast porridge, and I changed outfits. Going to the start area the message has been resolved Kaleva Rasti enters the finish line victorious. I waited for our team the last messenger of about an hour and then I was able to glove. Jukola orienteers and the masses of the forest consist of clear paths to help the progress of the slower teams. I made a small mistake at control 3, and the route choice is not a complete success next control 8.

In daylight, I managed to find the control 11, which Halden runner made a crucial error. http://news.worldofo.com/2012/06/17/jukola-gps-wow-what-a-night-of-mistakes/

Oma osuuteni

The final route was the condition of the track running, so the difficulty was not, and I was able to take the final sprint. Teuvo Light Team - Esa Havula, Jouni Havula, Arto Tuovinen, Heidi Havula, Humis, Teemu Räsänen, Teuvo Soikkeli - was the message element in 1010. http://online.jukola.com/tulokset/fi/j2012_ju/ju/lopputulokset/?eka=kaikki

You can see the highlight of Juokola still 21 days in YLE-web sides.

http://areena.yle.fi/tv/1548183

Yöttömän yön taika

Keväällä pelkäsin polveni puolesta – kuinkahan se tulee kestämään edes vielä yhden kauden. Olen liikkunut maastossa säännöllisesti töissä ja vapaa-aikanakin karttaa täydentäen. Kuntoa olen kehittänyt pelkästään iltarasteilla sekä neljässä suunnistuskisassa. Nivelet kuntoutuivat kiitettävästi ja uskaltauduin Jukolaan. Netissä on Jukolan sivuilla suunnistajapankki joukkueille, joilta puuttuu viestinviejä ja sinne voivat ilmoittautua suunnistajat, joilla ei ole joukkuetta. Minua onnisti. Joensuun seuduilta oli tulossa joukkue, jolta puuttui yksi veljes viidenneltä osuudelta. Minut hyväksyttiin Teuvon Valo Teamiin. Jee – pääsin osanottajaksi 32. juoksuuni. Paikan päällä olen ollut 33 Jukolassa, joista 31:ssä olen juossut 32. kertaa. Juvalla 1990 aloitin ÄhtU:n kakkosessa ja olin ykkösen ankkurina samassa viestissä.

Matkasimme Hakunilan kilpailukeskukseen Käpylästä bussilla. Sää oli mitä mainioin: taivas pilvetön ja lämpötila 22 astetta. Ehdimme hyvin yleisöksi Venlojen viestin lähtöön ja tutustumaan kilpailukeskukseen.  Aika kuluu ihmeen hyvin. Naisten huippuviesti kestää nelisen tuntia ja sen jälkeen seurataan kuntoilijajoukkueita sekä kierrellään kauppoja. Toki syödäänkin. Tällä kertaa rahastavia kassoja oli tarpeeksi, mutta kaikkia ruokalajeja ei ollut aina saatavilla. Mallasrasti oli kaikkien aikojen paras. Kävelyä kilpailukeskuksessa tulee kuin suurkaupunkimatkalla ja istumahetket ovat kortilla. Tapasin myös joukkueeni 5 jäsentä. Ilmeni, että mukana oli kuntosuunnistajia, mutta Jukolan kokemus puuttui. Sain esittää asiantuntijaa ja selittää lähtöproseduuria sekä tapahtumien kulkua yleensä maalialueella. Tunsin päässeeni juuri minulle sopivaan joukkueeseen.

Venlojen viestissä Merja Rantanen sai kokea avausosuuden voittajan riemun, kun taas Anni-Maija Fincke joutui pettymään avausosuuden viestinviejän annettua hänelle väärän kartan.  Halden voitti naisten viestin. Viimeiset Venlat tulivat maaliin metsästä juuri ennen miesten lähtöä.

Siskot ostivat teltan ja pääsin lepuuttamaan hieman jäseniäni ennen miesten viestiä. Koko suunnistajajoukko ja yleisö kokoontuvat lähtöalueen pellolle hyvissä ajoin. Ensimmäisen osuuden lähdössä on oma jännityksensä ja kiihkonsa. Nuoremmat ja hyväkuntoiset verryttelevä; kuntoilijat ja veteraanit tyytyvät keskusteluun ja venyttelyyn. Lähtöalueelle päästetään suunnistajat vain muutamaa minuuttia ennen pamausta. Tällä kertaa kartat jaettiin käteen eikä käytössä ollut enää vaivalloista pyykkinarusysteemiä.  Hyvin tuokin järjestelmä toimii. Varaslähtö on otettu viimeksi yli 20 vuotta sitten ja tälläkin kertaa 1665 sonnia ryntää matkaan vasta kanuunan laukauksesta. Tämä on se Jukolan taian alkukiihko: maastoon mahdollisimman nopeasti. Suuri osa kuntoilijoista tiesi alkuviitoituksen pituuden ja aloitti rauhallisemmin. Ja ne valot. Led-valot antavat lisää kirkkautta pimeäsuunnistukseen ja Jukolan kiiltomadot näkyvät parhaimmillaan avaruuteen saakka – arvelisin.

Avausosuuden voittoa pääsi nauttimaan tällä kertaa TuMen latvialainen Edgars Bertuks. Lopunviitoitus kannustaa kaikkia avausosuuden viestiviejiä hienoon loppukiriin – tunnetila niin urheilijoilla kuin katsojillakin on ylevä. Muutaman minuutin kuluttua kiiltomato kasvaa näyttäväksi kymmenien suunnistajien letkoiksi. Toisella ja kolmannella osuudella ei tapahtunut suuria putoamisia, mutta kun Kalevan Rasti pääsi kärkeen ja suunnistajat työskentelivät varmasti, niin Haldenin tekemät pummit kostautuivat putoamisella loppukamppailusta. Ainoa uhkaaja joensuulaisille oli vain ruotsalainen Malungs OK Skogsmårdarna. Tällä kertaa maailman paras suunnistaja Thierry Guergiou ei loukkaantumisen vuoksi ollut mukana, joten muut juoksijat terästäytyivät.  Toisin kuin nuorempana nukuin Laimetin haalarissani nelisen tuntia. Nuorempana valvoin koko yön seuraten viestiä ja olin virkeä lähtemään aamulla ankkuriosuudelle. Nyt pitää lepuuttaa lihaksia, jotta pystyisi edes esittämään juoksevaa ihmistä. Nukkuminen oli lämpimässä yössä mukavaa kuulutuksen muodostaessa äänimaton unelle.

Yömiehiä tulossa vaihtoon

Herättyäni kävin aamupuurolla ja kohta sainkin puhelun kolmannen osuuden viestinviejältä, että hän oli jo pesupaikalla. Pääsen siis matkaan hyvissä ajoin.  Kamppeiden pukeminenkin oli suhteellisen mukaavaa, koska lämpöä oli 10 astetta eikä pellolla kastetta.  Varusteet mukaan, ettei tarvitse palata kirjautumisportilta: nastarin nauhat teipattuna, suojalasit ja hikiliina. Numerolappu on tärkeä samoin kuin Emit ja kompassihan on tärkeä apuväline kartan suunnastukseen. Lämpimikseni otin vanhan hikipaidan, jonka voi unohtaakin lähtöön.  Viesti ratkesi ässä vaiheessa Kalevan Rastin tullessa voittajana maaliin. Lähtökarsinassa on oma tunnelmansa: odotellaan oman joukkueen viestinviejää, kohdataan tuttuja ja muistellaan terveitä päiviä ja ihmetellään, että löytyykö jo Sievistäkin nuorempi ankkuri. Jostain syystä en saanut Emitilläni näyttöön neljännen osuuden viestinviejän väliaikoja, mutta runsaan tunnin ja kolmen vartin juoksun jälkeen Heidi toi minulle karttani.

Nyt kun malttaisi ottaa rauhallisesti eikä tulisi juostua kovempaa kuin normaali kisoissa lähtöön mennessä, niin eiköhän kilometri alkuviitoituksella pääsisi hikeen. Onneksi enne K-pistettä oli yksi metsätömpyrä ja lupa kävellä. Rauhallisella suunnistuksella löytyi oikea ura ja ykkönen löytyi kivutta. Kakkosväli oli melkein kokonaan tasaista avokalliota ja ien ylityksen jälkeen löytyi rasti. Kolmosesta ajoin alakautta ohi ja innostuin menemään seuraavalle nenälle, mutta kun koodi ei täsmännyt, niin seurasi selvittely, että missä olin. Neljä kiveä ja pieni suo olivat rastiympyrän itälaidassa joten en menettänyt kuin korkeintaan 1,5 minuuttia.  Seuraavan notkon kautta kalliolle ja koska ei ollut peitteisyyttä, niin rasti löytyi helposti. Vitosvälillä oli juomapaikka ja hörppyä ottaessani huoltohenkilö hokasi, että kaikilla osuuksilla on eri sponsori numerolapussa. Purolta löytyi silta ja siitä rastille mäkeen.  6. ja 7. väli olivat lyhyitä ja letkassa pääsin rasteille kivutta.

Suunnistuksen pisin väli oli 8. Nousin aukon kautta polulle, jota pitkin hölkäten etsin ysin suuntaan vetävää uraa, mutta en löytänyt sellaista ja päädyin kieroon mäen pohjoispuolelta. Kuusikko oli osin tiheää, mutta ei haitannut liikkumista. Kiertoreitillä ei näkynyt juuri kavereita, joten toistui toissavuotinen Kytäjän pitkä väli, jolloin suunnistin ihan yksin ja kyykkypaska rahkasammalputamaan. Rastipiste oli helppo, mutta uran löytymättömyys lienee rankaisut 3 – 4 minuuttia loppuajasta. Ja taas alkoi porukkaa kokoontua. Ysille suoraan karttaa lukien ja letkassa. Järven päätin kiertää vasemmalta, koska siellä oli enemmän kalamiesten polkuja. Onkimiehet eivät olleet enää kiinnostuneita viestistä, vaikka yritin kannustaa seisomakatsomoa. Olin ollut metsässä noin tunnin ja haaveilin hyvästä ajasta, mutta vilkaisu karttaan kertoi, että ainakin kolmannes reissusta oli vielä jäljellä.

Alkaa muodostu letkoja näin loppurasteilla. Edellä kihnusta ukko kuin sairasta vietäisiin paskalle, mutta kun en pääse vetäjästä ohi, niin oman menon täytyy olla vielä kauheamman näköistä. Toki mukana on myös nuoria miehiä, jotka joutuvat seisahtumaan useammin lukemaan karttaa ja eivät siksi pysty vanhuksia juoksemalla jättämään.  Jukolassa ovatkin silmän ilona naiset, jotka ovat parasta suomenrotua (myös muita rotuja havaittiin) ja hyvin liikunnallisia. Valitettavasti nämä kaunokaiset katoavat liian nopeasti näköpiiristä.

Kympille noustiin lettosuolta (järviruokoa) kalliolle ja helppo leimaus. Seuraava väli oli notkojen ja kalliokumpareiden ylitystä. Tässä vauhdissa ja päivänvalossa onnistuin kartanluvussa ja jyrkänne löytyi peitteisestä rinteestä. Haldenin neljännen osuuden kaveri teki megapummin tällä rastilla ja ratkaisi voiton Kalevan rastille. http://news.worldofo.com/2012/06/17/jukola-gps-wow-what-a-night-of-mistakes/

Kumparerastin jälkeen alamäkeen ja peltoviitoitukselle, jossa yritin juosta, koska tiesin edessä olevan 35 metrisen maastonousun. Loput rastit olivat lähellä pururataa. Virhe tuli siinä, että viimeisellä suunnistusvälillä menin pururadan pohjaa yhden mäen päälle ja alas, kun mustaa tietä pitkin olisi selvinnyt ilman nousua.

Kuulutus kertoi  minuutteja yhteislähtöön ja hetken toivoin, että olisin saanut tulla normaalisti vaihtoon, mutta kyseessä oli aikaero yhteislähtöön.  No ylikulkusilta oli tällä kertaa ihan, kun sille ei tarvinnut nousta ja alaskin pääsin kohtalaisesti juosten. Loppuviitoitus oli sopivan lyhyt ja antoi liikunnalliselle nautinnolle kliimaksin. Kahden buranan taktiikka toimi ja jalkoihin ei sattunut. Kuntoahan voi aina kehittää, mutta tein tämän hetkisessä tilassani maksimisuorituksen.

Teuvon Valo Team - Esa Havula, Jouni Havula, Arto Tuovinen, Heidi Havula, Humis, Teemu Räsänen, Teuvo Soikkeli – saavutti viestissä kunniakkaan sijan 1010. Itse onnistuin jättämään osuudellani taakseni lähes viisi ja puolisataa suunnistajaa ja nostamaan sijoitustamme 52 pykälää. En osannut kuvitellakaan vuonna 1980 Ounasvaaralla, että näissä hommissa nytkytellään vielä nykyäänkin.

Ähtäriläiset innoissaan Jukolan viestissä

Kaikkien aikojen suurin Jukolan viesti juostiin 15.- 16.6. aivan pääkaupunkiseudun kupeessa Hakunilan urheilupuiston toimiessa kilpailukeskuksena. Venlojen viestiin lähti 1245 joukkuetta ja miesten yöjuoksuun 1656 veljesseitsikkoa. Suunnistajia oli siis n. 17000 ja oikeaa seisomakatsomoyleisöäkin varmasti toinen mokoma. Olosuhteet olivat hyvät sateen alkaessa vasta aamulla viimeisten suunnistajien ollessa maastossa.

 Ähtärin Urheilijoiden nuoret hiihtäjät hakivat arvokasta motiivia harjoittelukauteensa maailman suurimmassa suunnistusviestissä.  ”Ensi vuonna aloittaja olen minä!” totesi Aution Taneli joukkuetovereilleen teltalla. Ähtäristä saatiin viestiin täysi seitsikko sitten vuoden 2008. Hiihtotiimi saavutti sijan 678 kokoonpanolla: Matti Autio, Janne Muhonen, Markku Autio, Eero Aittolampi, Juho Muhonen, Taneli Autio, Joonas Kantoniemi. Nuorukaiset saivat arvokasta kokemusta suunnistuksen tarkkuuden ja vauhdin säätämisen välillä sekä suurtapahtuman tunnelmasta.

Venlojen viestissä edusti Urheilijoita kaksi kvartettia. Hanna Sivén, Tiina Kihlström, Hanna Aho ja Eeva-Stina Väätäinen joutuvat antamaa periksi tavoitteestaan parantaa viimevuotista  tulosta – sijoitus  257. Kakkosjoukkue tuli maaliin sijalla 560 joukkueella: Johanna Kriikkula, Tiina Salo, Marja Humalamäki, Laura Muhonen.

Parhaana Urheilijoiden kasvattina nousi podiumille Lynxin joukkueessa sijalle 16 juossut Ville Keskisaari.  Sadan parhaan joukkueen jäseninä esiintyivät myös ähtäriläistyneet Topi Anjala ja Juuso Kujanpää. Muita ähtäriläisiä viestinviejiä oli ainakin Väätäisten sukujoukkueessa. Lehtimäkeläisiä esiintyi Keisasten sukujoukkueessa sekä Valio Maito-Suomen seitsikossa.  Levikkialueen kestävin suunnistaja löytyi Soinista.

Ähtärin Urhelijat juoksujärjestyksesä oikealta vasemmalle: Matti Autio, Janne Muhonen, Markku Autio, Eero Aittolampi, Juho Muhonen, Taneli Autio, Joonas Kantoniemi

Muistelua Mesikämmenessä Kie-Ha 40

Omat pojat pelaa – Kiekko-Haukat 40 vuotta.

Retropusero Kiehis

Jussi Vasikkaniemi, Mika Hannonen, Arska Kynnäs, Timo Halonen

Humiksen muistelmia  Ähtärin Kiekko-Haukkojen historiaan

Hyvät jääkiekon, jalkapallon, kaukalopallon, tenniksen ja urheilun ystävät - hyvät kiehalaiset. Ähtärin Kiekko-Haukat on ollut palloilun yleisseura 40 vuotta. Minut valittiin seuran puheenjohtajaksi ollessani 22-vuotias.

Pekka Sarjanen käynnisti 60-luvulla jääkiekkotoiminnan Vehulla. Maaliskuussa 1969 lähtivät tulevat kiehalaiset pelaamaan Vehulle C-juniorijoukkueella. Sama keväänä aloitimme järjestäytymisen ja kokoukset pidettiin jo kevään kuluessa, mutta seura rekisteröitiin virallisesti vasta 1971. Seuratoiminnan priimus moottorina oli Antti-Pekka Halonen apunaan muitakin 16-vuotiaita poikia, itse olin vasta kahdeksantoista. Seuran ensimmäinen puheenjohtaja oli Mauno Haapaniemi, joka oli sentään aikuinen mies. Syksyllä -69 olimme valmiit jo ilmoittautumaan sarjoihin. Etelä-Pohjanmaan piirisarjassa aloitti B-juniorijoukkue. Ensimmäinen seuran virallinen ottelu pelattiin 4.1.1970 Seinäjoella Kiekko-Veljiä vastaan. Tappio tuli, mutta avaus- ja johtomaalin teki Kari Kallio ja se on seuran ensimmäinen virallisen ottelun maali. Seinäjoen ravintolaguru Puli Lampinen ei uskaltanut riisua maalivahdin maskia koko pelin aikana, koska oli opiskelemassa Seinäjoella ja pelkäsi tulevansa tunnetuksi.

Pääpaino oli junioritoiminnassa ja parina vuonna miehetkin pelasivat perussarjaa. Jouduttiin kuitenkin ihmetyksiin, kun hävittiin jollekin Teuvan Rivakalle tai Lappajärven Veikoille, vaikka treenattiin oikeaoppisesti ja kovaa. Sulakkeet hävisivät mittaritaulusta ja valot sammuivat kaukalosta, kun Tiikerit mättivät kiekkoja Kie-Han reppuun. Talouskaan ei mennyt putkeen, jouduimme ottamaan pankkilainaa ja keskittymään pelkkään junioritoimintaan. Syksyllä 1980 seura oli valmis aloittamaan uudelleen miesten sarjassa ja pelihistorian kruununa on viimekeväinen Keskimaan mestaruus.

Seitsemänkymmenluvun jälkipuolisko oli lujaa työntekoa ja erityisesti F 64 oli loistava ikäluokka tuoden Rauman SM-turnauksesta kuudennen sijan vuonna 1975. Tämä ikäluokka pelasi C-junioriksi saakka samalla rungolla ja voitti useita piirin ja aluemestaruuksia. Hannu Kuronen oli tämän joukkueen primus moottori. Hänen lisäkseen lähti Jorma Nurmela Tampereelle kehittymään. Ilveksen riveissä pojat voittivat valtakunnan juniorimestaruuksia.

Hannu Kuronen oli voittamassa Suomen mestaruutta keväällä 1985 ja hän toikin Kanada-maljan Kie-Han päättäjäisiin. Naapurit saivat odottaa Pojan saapumista Alavudelle kevääseen 2008, jolloin Pekka Tuokkola oli ollut hankkimassa kultaa Jypissä.

Seuratoiminnan kulmakivi on hyvä naapuruus. Ilman kilpakumppania AP-V pelaisi valjummin. Jäähallin rakentaminen Ähtäriin 1994 antoi Kie-Halle tilaisuuden ohittaa Peli-Veikot, joka dominoi ulkojäällä. Ja vaikka kuntarajoja piirreltäisiin tulevaisuudessa kuinka tahansa, niin meillä ovat omat pitäjäseuramme säilyttämässä identiteettiä.

Koimme tänään Mustikkavuoren hallissa hienoja yhteisiä hetkiä ja itse olin erityisen iloinen kauden 1993 B-juniorijoukkueen pelistä Old Boysia vastaan. Tuo joukkue oli hitsaantunut aikoinaan yhteen lukuisten juniorivuosien aikana ja peli kulki edelleen kuten Suomen mestaruutta voitettaessa Vammalassa.

Jäähalli rakennettiin syksyllä 1994 ja siitä lähtien olen saanut olla vain rivijäsen. Kiitos kaikille toimijoille, että otatte vastuuta ja tämä päivä osoitti sen yhteisöllisyyden, joka seurassa vallitsee. Ikäluokat pienenevät, mutta seuratyöllä on paikkakunnalle iso merkitys. Kiehalaisuus rakentaa ähtäriläisyyttä isona osana kaikkea aktiivista vapaa-ajan ja kulttuuritoimintaa.

Erityisen kiitoksen haluan lausua teille nuoret perheenäidit ja tyttöystävät, jotka sallitte miestenne ja poikaystävienne lähteä ilta toisensa jälkeen resuamaan jonnekin Kruunupyyhyn tai Närpiöön. Ja erityisesti minua ilahduttaa nähdä kuinka tuotte halliin koko perheenne. Pienet tytöt juoksentelevat katsomon kävelytasanteella ja pienet pojat pelaavat mailoilla tennispalloa katsomomontussa. Heille pelin tulos ei le tärkeä, vaan se, että saavat tulla Kie-Han hallille.

Elinkeinoelämälle seuratoiminnalla on se merkitys, että voitte sitoutua paikkakunnalle, koska teette töitä täällä, ja samalla on harrastusmahdollisuus. Joukkueemme koostuu todella omista pojista.

Jalkapallo pitää seuratoimintaa voimissaan kesällä. Jalkapallotoiminnan potkaisi käyntiin aito skotti Sandy Thompson kesällä 1978.  Samaan aikaan seurassa aloitettiin tennisharrastus Ammattikoulun kentällä. Itse en ole jalkapallomies, joten lukekaa asiasta Leikkaisen Turkan kokoamista leikekirjoista seuran nettisivuilta ja kysykää myös Jarkalta.

Viimeisimmät huippusaavutukset ovat tuo viimekeväinen kakkosdivarin Keskimaan mestaruus ja B-junioreiden 1. divisioonan voitto vuotta aiemmin.

On todella hienoa nähdä paikalla myös runsaasti vanhoja kiehalaisia ja se osoittaa seurahengen pysyvää merkitystä.

Pistäkää itsenne likoon – pistä itsesi likoon ja ole kiitollinen siitä, mitä olet saanut aikaan.

Hyvää kevättä ja tulevaa kautta.

Kesäkuussa Brnossa hakkuuteknikkaa miettimässä

Olen päässyt mukaan hankkeeseen, jossa ollaan rakentamassa työturvallisuussertifikaattia hakkuutyöhön. Tshekin Brnossa järjestettiin kesäkuuun viimeisellä viikolla käytännön seminaari, jossa puntaroitiin puunkaadon turvallisuutta. Osanottajia tässä seminaarissa oli Skotlannista, Englannista, Irlannista, Tanskasta, Itävallasta, Saksasta, Hollannista, Belgiasta, Espanjasta, Slovakiasta, Romaniasta ja Suomesta. Paljon on vielä tehtävää, jotta sertifikaatit saadaan kyllin tasavertaiskisi koko Euroopassa.

Ohessa tapahtuman englanninkielinen pöytäkirja.

Monday 27th June 2011 (Classroom-Mendel University)

Welcome & Introduction (EFESC Standards & Accreditation Committee): Billy Robb discussed the agenda for the week and provided a brief review of the overall status of the project. Billy reviewed the current status of the standards & National Agency documentation such as the assessor code of practice. Adjustments were made during the process following feedback from the participants. The structure of assessor accreditation was discussed and reviewed. Willem requested to know the status of the documents; Billy responded that as the contract holder ownership of the project results rest with him. This includes industrial & intellectual property rights etc. Billy also highlighted that the organisational structure for EFESC had not been resolved within the partnership & two options were currently being consulted upon. The site specific risk assessment was reviewed & discussed. Willem & Peter requested to have a copy of the standards Billy agreed to forward the levels updated following the results of the meeting.

Following lunch Kristy demonstrated how the National Agency’s database operates. The process of registration for both candidates and assessors was explained, the restrictions due to data protection, the reason for inclusion of ECVET status etc. Willem asked who were in the standards committee Billy responded that all participants were and indeed formed the accreditation committee also. A paper for potential use on the question bank was circulated. More help is needed to collect questions for this. So far questions submitted to Billy have come from non-Leonardo funded partners.

Billy explained that it was a very ambitious agenda in terms of setting standards for level 1-4 in the short space of 4 days particularly as potentially 23 EFESC chainsaw assessors were present (27 currently possible). He explained that it was more realistic to set a good quality standard for EEC1 & 2 as a minimum and undertake technical evaluations of potential assessors and if time allowed move on to the other levels. Kris requested that theory and practical assessments were kept separated. Billy then asked for nominations from potential National Agency’s (or sub-agency’s), Lead Verifiers & Assessors.

Tuesday 28th June 2011 (Forest-Utechov)

The first practical session was a control test led by the EFESC Lead Verifier-Billy Robb. Kristy undertook the role of mock candidate being assessed in ECC1 chainsaw maintenance & crosscutting. All other participants were to evaluate the session (both assessor & candidate) and discuss afterwards. In order to set up points for discussion both Billy & Kristy included a number of deliberate faults within their performance. A lively debate followed and many technical issues were raised. For example, a ground start is required by law in Czech Republic and the candidate was not wearing a long-sleeved shirt. An example National Agency record of assessment form was used and feedback included the need to highlight the starting procedure and as a minimum critical faults.

Nominated Lead Verifiers then led the afternoon and early evening sessions in small groups undertaking further mock assessments with a range of candidates followed by a whole group de-brief. Average times to complete the practical assessment for ECC1 ranged around 45mins it was agreed that a maximum time allowance of 60mins was adequate. Issues ranged around if gloves were only required when handling the bar & chain, tree categories/sizes, whether questions should be asked from borderline candidates and nearly all participants agreed to keep boring cuts within this level.

Hankkeen vetäjä Bill (SCO) ja sihteeri Kristy (SVK)

Wednesday 29th June 2011 (Forest-Utechov)

As with the previous day, the first practical session was a control test but for ECC2. basic felling. This session was led by Chris Hughes (Assessor) and Kevin Birchall (Candidate). As before, Chris and Kevin undertook the session with some deliberate faults in order to stimulate discussion in the group. Key points included the need to walk the site, adapt the record of assessment form & ensure it is politically neutral in format, use the visor when using the loggers tape, include specification to crosscutting requirements, ensure escape routes & felling direction clear and include a pre-tree fall warning shout. Feedback on assessment technique included more emphasis on observation less on oral questioning; clear assessor instruction and assessor should choose the trees to be felled.

The remainder of the session continued in small groups led by the verifiers but rotated to allow a better exchange of information. The term split level was to be replaced by a safe method of felling a backward leaning tree. Average times to complete the practical assessment for ECC2 ranged from around 45mins-75mins it was agreed that a maximum time allowance of 90mins was adequate.

Harjoitusten jälkeen evaluoitiin iltaseitsemään

Thursday 30th June 2011 (Forest-Utechov)

From the previous day it was clear that a high percentage of candidates assessed had been failed in the mock assessments. The likelihood of this was a combination between a lack of practiced skills in some candidates but more likely, as a result of over critical evaluation by the enthusiastic assessors present. It was clear that the participants required some more time to be clear on the standards setting for ECC2. In order to be efficient with the time the 4 nominated Lead Verifiers-Billy Robb, Miguel Munos, Chris Hughes & Jens Hansen decided to break into 2 groups and proceed with the Technical Evaluations of potential ECC Assessors allowing others to gain more practice time. For transparency the evaluations were undertaken with 1 assessor per 2 verifiers. The verifiers collated the results after the performance and judged it on level of underpinning knowledge & practical skills shown.

During the Technical Evaluations, Kevin led a group demonstration evaluating the National Agency verifier report form and demonstrating the process of verification. For this mock candidates and assessors were available and feedback will result in further adaptions to the form. Due to the high accordance of hung-up trees on the site it was recommended that a winch should be available for ECC2.

Kataloonian pojan kaadossa latva väänsi rungon halki

Friday 01st July 2011 (Forest-Utechov) Some participants had to leave early therefore missed the complete programme particularly the opportunity to observe the Lead Verifiers undertaking Technical Evaluations on each other. Fortunately, none of them failed but it was an opportunity to show transparency and that everybody was being assessed to the same standards. Whilst remaining candidates were undertaking Technical Evaluations the remainder of the group pilot tested ECC3 advanced tree felling again, led by Kevin. As always, very lively discussions were held, critical analysis of technical detail was discussed and constructive agreement was reached. Feedback will be given to Billy to further develop the record of assessment form for this unit.

Tshekkiläisen männyn laatu on sangen mutkainen

The final afternoon session included demonstrations by Miki felling large co-dominant trees, Kristy on felling heavily weighted side leaning trees, Aaron on felling a backward leaning tree, Pavel on felling a leaning forward tree with reducing cuts and Billy on felling a leaning forward tree using the Swedish ‘V-cut’. The strengths and weaknesses on all methods were highlighted and discussed.

Further discussions were held on the UK ‘split-level cut’, Spanish ‘split-level cut’, Belgian ‘split-level cut’, Swedish ‘V-cut’, Danish ‘pie cut’ and a possible ECC4 ‘parallel snit’ method. In general, it was a very successful and constructive week with much achieved. The group decided that the next meeting to roll-out the ECC chainsaw certificates, verify successful assessors, re-evaluate unsuccessful assessors and establish National Agency accreditations should be established in September. Offers for venues were received for Brno, Vidra & Navarra. Billy is to circulate the provisional dates as soon as possible and confirm the location as appropriate following discussions with the various partners involved. In general, the event was very successful has led to the final stages in the implementation of the ECC and well attended by 28 participants representing 12 different countries.

Results:

 18 ECC Assessors Technically Evaluated. 12 Pass, 6 Fail.

 11 EFESC National Agency’s proposed for accreditation

 7 ECC Lead Verifiers successfully evaluated

 ECC Levels 1,2,3 tested, evaluated & further developed

 National Agency documentation to be further developed & finalised prior to next meeting (only available to approved National Agency’s)