BIOENERGIASTA POWERIA ELINKEINOELÄMÄÄN

Itävalta on dynaaminen maaseutuyrittämisen maa. Tiheä asutus Keski-Euroopan markkina-alueen keskellä antaa paremmat mahdollisuudet mm. bioenergia- ja matkailuyrittämiseen. Syöttötariffilla ohjataan sähkön pienimuotoista tuotantoa ja samalla monipuolistetaan energiayrittäjien toimenkuvaa. Matkailulle antaa vankkaa pohjaa suuret matkailijavirrat – on vain kehitettävä hyvä tuote ja onnistuttava markkinoinnissa.  Teollisuudessa etuna ovat lyhyet kuljetusmatkat ympäröiville markkinoille.

Meillä Suomessa joudumme kamppailemaan yhteiskunnan tukipolitiikkaa ja suurten energiayhtiöiden monopoleja vastaan. Omat matkailutuotteemme tuottavat elämyksiä ja rauhaa, mutta ovat harvaan asutussa maassa pitkien matkojen päässä. Laitevalmistajillamme on taitoa, mutta monille riittävät kotimarkkinat – vientimarkkinat ovat liian kaukana tai säännöksin suojattuja.

Pääsin osallistumaan Kestävä metsäenergiahankkeen Itävallan opintomatkalle 9. – 12.4.2013. Minulla on kontakteja sekä Güssingiin että alueellisiin kehittäjiin, joten hakemiehet pyysivät minut amatöörioppaaksi.  Ryhmän koko oli 30 henkeä: 4 hankkeen puolesta, muutama hakkuriyrittäjä sekä ryhmä energiayrittäjiä. Monet olivat matkassa vaimoineen. Lensimme Vaasasta ja Kokkolasta Helsingin kautta Wieniin. Matkatoimiston varaamalla bussilla ajoimme Burgenlandin puolelle Güssingiin. Matkalla saimme oivan esimerkin keskieurooppalaisesta palvelukulttuurista, kun ruokailimme moottoritien varrella Landzeit-ketjun ravintolassa. Vaikka edessämme oli monimutkainen lista ravintolan runsaasta tarjonnasta, niin kokemattomimmatkin matkailijat saivat nopeasti tehtyä tilauksen ja ruokaa alkoi tulla pöytään hyvällä vauhdilla. Maksusysteemi oli myös hyvä: tarjoilija naputti koneelleen tilauksen ja vingutti sen korttiin, jolla sitten maksettiin kassalle. Ruokailu oli ohi tunnissa ja matka jatkui tyytyväisin mielin.

9.4. tiistai

Energia-alue Güssing (ökoEnergiland Güssing)

Güssingin alueella oli ongelmana 1990-luvun alkuun asti:
·         rautaesiripun naapurina 50 vuotta
·         vähäinen kaupan ja teollisuuden työpaikkojen määrä
·         Itävallan alhaisin tulotaso
·         maanviljelys pienimuotoista, metsänhoito huonolla tasolla
·         huonot liikenneyhteydet

Entinen rautaesirippu: punavalkoinen on Itävallan rajapyykki, haalea betonininen rajapyykki on Unkarin ja mustavalkoinen on vain tien rajaviitta

Rautaesiripun murruttua ja Itävallan liityttyä EU:iin alkoi uusi aika. Alueen keskus kaupunki Güssing teki vuonna 1990 uuden pormestarin johdolla päätöksen luopua fossiilisten polttoaineiden käytöstä: a) rahavirtoja ei päästetä ulos alueelta, b) vähennetään riippuvuutta fossiilista polttoaineista, c) pudotetaan selvästi CO₂ päästöjä. Päätösten jälkeen alueella tehtiin energiaselvitys ja lämpövoimaloiden rakentaminen aloitettiin 1994.  Joitakin pienempiä lämpölaitoksia oli rakennettu jo aiemmin.  Neuvontaa lisättiin ja asukkaat saatiin mukaan kaukolämpöverkkoon. Güssingin 48 500 hehtaarin alueesta 45 % on metsän peitossa. Kuitenkin metsälön keskikoko on vain 0,48 ha ja siksi taloudelliset hakkuut olisivat vaikeasti järjestettävissä. Päädyttiin kestävän metsätalouden periaatteeseen ja metsien hyödyntämiseen, perustettiin mm. Burgenlandin metsäyhdistys. Metsien hyödyntämisaste on 40 – 50 %, josta energiapuuksi lankeaa lähes kaksi kolmannesta.

Vuonna 1996 perustettiin - Das Europäische Zentrum f. Erneuerbare Energie (EEE), joka energisen toiminnan keskus.  Alueen 14 kuntaa (317 km² ja 13 280 asuakasta ) päättivät muodostaa vuonna 2005 yhdistyksen ekoenergiaa tuottavasta mallialueesta. Samaan aikaan käynnistettiin myös energiaturistien opastus. Vuosittain alueella vierailee 50 000 energiamatkailijaa. Itävallassa on 66 vastaavanlaista ökoEnergie-aluetta.

Vuonna 2001 käynnistetty Güssingissä puuta käyttävä kaasutuslaitos oli virstanpylväs. Laitos tuottaa lämpöä, sähköä, synteettistä maakaasua (BioSNG), sekä nestemäistä bensiiniä että dieseliä (2,0 MW sähkö ja 4,5 MW lämpöteholla).

 Alueella on 10 lämpölaitosta (2 suunnitteilla), 3 biokaasulaitosta (4 suunnitteilla), sekä kaasulämpölaitos – vihreä alue on metsää.

Güssingin alueen energiatase 2010:

	Energiatarve GWh	Energian tuotanto GWh
Lämpö	60	56
Sähkö	50,2	22,2
Polttoaineet	29	8,4

Alueen energiatarpeesta täytetään 71 % paikallisesti.   Toiminnalla on ollut merkittävä sosiaalinen merkitys. On luotu yli 1000 uutta työpaikkaa, 50 uutta yritystä, kunnallisverotulot ovat nousseet vuoden 1994 334 000 eurosta vuoteen 2009 mennessä 1,5 miljoonaan euroon. Ilmaston muutoksesta ei laman aikana puhuta kovin paljon, mutta nousukaudella Güssingin alue on vähentänyt vuosina 1996 – 2009 hiilidioksidipäästöt 37 000 tonnista 22 500 tonniin.      

        
Tiistaina 9.4. vierailimme Joachim Teimelin johdolla aluksi puun kaasutuslaitoksella, joka on Güssingin alueen maamerkki. Laitos oli nyt huollon alla (saman oli nähnyt Matthias Zawichowski edellisellä vierailullaan). Edellisellä vierailullani 2 vuotta sitten laitos oli toiminnassa. Tuotantotehot ovat 2 MW sähkö ja 4,5 Mw lämpö. Energia syötetään suoraan verkkoon ja suoraan kuluttajille. Synteettinen biokaasu on saatavissa autoihin tankkauspisteestä ja nestemäinen polttoaine menee koekäyttöön. Uusiutuvan energian keskuksen yhteydessä on vastaava 1,7 Megan koelaitos, jolla päästään monipuolisempaan toimintaan. Laitokset käyttävät hyväkseen raakapuuta sekä viereisen parkettitehtaan purua ja pölyä. (Parador Parkettwerke GmbH)

 

Puuta käyttävä kaasulaitos on alueen maamerkki

Seuraavaksi siirryimme biokaasulaitokselle Stremin kylään. Alueella oli lopetettu maidon- ja lihantuotanto kannattamattomana, mutta pellot olivat olemassa. Biokaasutuotantoon käytettiin noin 10000 tonnia/a maissia ja nurmea, fermentorit olivat 2*1500m³, biokaasua saatiin 230-250 Nm³/h – sähkötehona 500 kW + 535 kW lämpötehona. Vuotuismäärinä 4250 MWh sähköä ja 4500 MWh lämpöä. Vallitseva korjuu- ja kuljetuskalusto oli järeää 3-akselisia sivustakippaavia vaunuja. Viime kasvukausi oli niin kuiva, että on jouduttu käyttämään normaalia enemmän maissia. Kypsynyt liete varastoidaan laguuneihin, joista viljelijät hakevat vähähajuisen lietteen lannoitteeksi luomupelloilleen. Lietteestä erotettu kuiva-aines on suosittua puutarhalannoitetta. Kaasuvoimalan yhteydessä on myös lämpövoimala, jossa kaasumoottori pyörittää generaattoria ja tuottaa sähköä sekä lämpöä. Kylmimpinä talven hetkinä joudutaan kaasutusaltaisiin syöttämään hakkeella tuotettua lämpöä prosessin ylläpitämiseksi.

 

Niitetty nurmi käytetään biokaasuksi eli metaaniksi taustan säiliöissä. Toisena tuotteena syntyy hajutonta lietettä lannoitteeksi, joka varastoidaan etualan laguuneissa.

Tämän jälkeen ajoimme Urbersdorfiin tutustumaan hake-/aurinkovoimalaan. Voimalan etelän puoleinen katto oli täynnä aurinkopaneeleja, voimalan yhteydessä oli hakevarasto ja kuumavesisäiliöt kattilahuoneen ja valvomohuoneen lisäksi. Energiapuu oli varastoituna muutaman sadan metrin päässä metsän reunassa, jossa tapahtui haketus (melu ja pöly). Hakevarastossa oli kevyt pyöräkuormaaja. Lämmityskausi kestää Itävallassa noin 5 kk (noin 15.10 – 15.3). Lämpölaitos käynnistyi 1996, kaukolämpöasiakkaita on 45, lämpökanaalia 2600 m, kokonaisteho on 810 kW, vuotuinen lämmöntuotanto 1200 MWh, investointikustannus 980 000 eur (kunta, valtio, ja -rahaa). Kun tuli puhetta hakkeesta, niin seurueessamme olleille itävaltalaisille ja japanilaisille ei ollut conifer-sana tuttu. Kun selitimme, että mitä on havupuuhake, niin japanittaret päättelivät välittömästi asiayhteyden: IKEA.

Lyhyesti päivän anti videolla englanniksi:

http://www.youtube.com/watch?v=H1WsbQQNsV0

 10.4. keskiviikko

Groß Sankt Florianissa sijaitsee Mus-Max perheyritys, joka valmistaa n. 80 hakkuria vuodessa. Yritys on kehittynyt 1859 perustetusta pajasta nykyaikaiseksi huippulaatua tekeväksi metallitehtaaksi. Perhe Urch omistaa yrityksen. Toimitusjohtajana on Erich Jr. ja myyntipäällikkönä hänen poikansa Robert. Myös pajasta tehtaan kehittänyt Erich Sr. (84 v.) oli vielä halleilla vierailumme aikana. Tehtaan tuotevalikoimaan kuuluvat myös erilaiset viljan myllyt ja kuljettimet. Suomen myyntiedustus on Atso Viitasen Poweforest Oy. http://www.mus-max.at/  Tarkempi raportti hakkureista ja tehtaasta julkaistaan Kestävä metsäenergia-hankkeen matkaraportissa Koneviestissä. Tehdashallit sijaitsevat keskellä kylää molemmin puolin hautausmaata. Saa siinä suomalainen pyöritellä silmämunaan, että kuinka kaavoitusasiat hoidetaan Itävallassa? Leikkaamossa ja hitsaamossa työskentelee 60 henkeä nykyaikaisilla CNC- ja laserleikkureilla. Käsinehitsausta on myös paljon ja robotteja käytetään vain vakio-osissa. Vaikutti siltä, että suunnittelu ja tuotanto joustavat asiakkaiden toiveisiin. Olin toisen ryhmän tulkkina yrittäen ymmärtää Erichin murteellisen saksan tekniikkasanastoa. Ainakin se selvisi, että Kartoffelin synonyymi on Erdapfel, kun selvittelimme 350 000 euron perunan konenäkölajittelijan mystiikkaa. Pelkkä kamera koneessa maksaa 70 000 €. Koneistaman puolella työskentelee 20 henkilöä. Tapasimme myös suunnittelijoita, joille maksetaan 13 €/h sekä konttorin väkeä. Tehtaan kassalla istui partasuinen mies.

Lounas oli varattu lähettyville Landhaus Oswaldiin. Nohevasti kävi homma.

Iltapäivälle oli järjestetty haketusnäytös tehtaan koeasemalle. Noin sadan pollen Valtra pyöritti lämpölaitosluokan hakkuria. Suurempi hakkuri oli juuri ostettu Unkariin ja yrityksen väki koulutuksessa. John Deer pyöritti 300 hv voimin hakkuria, joka puhalsi kontin vartissa täyteen. Autohakkurissa oli jotain ongelmia ja suurimman hakkurin teho jäi näkemättä. Tehtaalla vielä kiiteltiin ja syötiin täysiin vatsoihin voileipiä.

Kyä lähtee!

 

Joka varastolla pitäis olla tällaiset aluspuut

Käsityksen haketuksesta saatte tehtaan videoilta:

http://www.youtube.com/watch?v=InMAC8SpKho

11.4. torstai

Pienen tietokatkon aiheuttaman viivytyksen jälkeen pääsimme irrottautumaan Wienerwaldin kohteelle. Yhdyshenkilöni Matthias Zawichowski oli järjestänyt tilakäynnin. Wienerwald – Elsbeere on maalainen talousalue aivan Wienin kupeessa. Tällä alueella on myös samanniminen alueellinen toimintaryhmä (LAG), joka koordinoi mm. Leader-hankkeita. Oppaanamme oli Michael Grazt, joka myös työskentelee Leaderille. Itävallassa Leader-ryhmien toimihenkilöt eivät ole täyspäiväisiä, vaan tekevät muutakin suunnittelutyötä elinkeinoelämälle.

Ajoimme kauniissa maalaismaisemassa läpi pienien kylien Michelbachiin ohi paikallisen sahan sekä luomuhiilimiilun Franz Zöchlichin Mostschank Nutzhof tilalle, joka on yksi alueen 25 matkailutilasta. http://www.nutzhof.at/Nutzhof/Nutzhof.html Isäntä oli meitä vastassa metsurin vaatteissaan ja lähdimme pienelle metsänhoidolliselle kävelylle. Franzilla on metsää n. 10 ha ja peltoa 30 ha. Tilan tuloista tulee 40 % lehmistä (23kpl) – kasvatetaan omista vasikoista karjaksi – 40 % hedelmäpuiden ja matkailun tuotteista sekä n. 8 % metsästä. Metsänhoitomenetelmänä on luomu, joka sopii näille rinteille erinomaisesti. Näimme lyhyellä lenkillä abies alban sekä pyökin luontaista uudistumista. Tarvitaan vain oikeanaikaisia hakkuita valon saattamiseksi maaperään ja uudistuminen käynnistyy. Viime talvena hakkuita oli tehty 130 m³. Energiapuukasa olivat aurinkoa ottamassa tyvet etelään ja tuulisella paikalla. Harjoittelija teki pyökistä halkoja hydraulisesti. Metsämaan hinta on täällä yli 20 000 – 25 000 €/ha. Metsätien tekoon saa tukea 45 % ja siihen tarvitaan kahden tilan hanke. Puun hinnathan ovat perinteisesti korkeammat kuin Suomessa. Pyökistä ja havutukeista saa kuulemma 100 €/m³ tien varressa. Yleistietona vielä, että Itävallan pinta-ala on suunnilleen neljännes kotimaamme pinta-alasta, mutta valtakunnalliset puuvarastot ovat lähes yhtä suuret kuin meillä, sillä Itävallassa on puuta 337 m³  /ha.

Isäntä Frantz ja oppaamme Michael ihailevat saksanpihdan uudistumista

 

Kävelimme niittyä kumpareen yli ja jo kaukaa näki, että huolimatta aikataulumme lyhentymisestä osasivat isäntämme varautua. Naapuritilan emäntä Veronika Mayer odotteli etelänpihlajan (Sorbus torminalis) alla. Puu on saksaksi Elsbeere ja siitä on seutukunta saanut nimensä. Marjat ovat hyödynnettävissä puun kasvaessa runsasoksaisena ja kauniina niittyalueiden keskellä. Mayerit ovat Slow Food järjestössä paikallisia vetäjiä ja jalostavat puun marjoja monipuolisesti. Aluksi Veronika kertoi tarkasti puun merkityksestä kulttuurille ja täkäläiselle elämänmuodolle. Hänellä oli kansallispuku päällä ja se kuvaa tämän merkityksellisen puun eri vuodenaikoja väreissään.

Frau Veronika esitteli etelän pihlajan merkitystä seutukunnalle

 

http://www.elsbeere.at/

Ennen lähtöä saimme vielä molempien yrittäjien maistiasia. Franz tarjosi voileipiä ja keveitä hedelmäviinejään sekä Veronika omia suklaatuotteitaan. Lopuksi teimme vielä koko porukalla tuliaisostoksia. Täällä yrittäjät toivovat wieniläisiä runsain joukoin perehtymään maaseudun elämään ja rentoutumaan.

Viimeisen yönseudun majoituimme lentokentän lähellä Wienissä ja saimme aistia hetkisen eurooppalaista turismikulttuuria.

Paluumatkalla Wieniin pidimme tauon Maria Schut-kylässä