Tapaamisia Ruotsissa ja Tanskaassa ja viikonloppuna suunnistamassa

4.3. perjantai

No se Ruotsin osoitteisto. Aamupala on hotelleissa aina sopiva. Vielä aamutuimaan kokosin infoa koulutuksestamme englanniksi ja ruotsiksi ja yhtä äkkiä huomasin, että pitäisi lähteä. Kvinnerstaskolanin sijainti oli minulla vain näkömuistissa eikä paperilla ole katuosoitetta, kun niitä ei Ruotsissa ilmoiteta. Navigaattori ei myöskään löytänyt paikkaa, mutta Agneta neuvoi på  svenska ja löysin kuin löysinkin koululle. Rakennuksia oli alueella paljon, joten Agnetan piti tulla vielä pihalle huiskuttamaan.

Tuomarniemellä ja Örebron Kvinnerstaskolanilla on vankka yhteistyö. Metsäalan nuorisoryhmät käyvät vuositain vaihdossa. Ensi viikolla tänne tulee Tuomarniemen poikia Pieniman Maurin ja Laukkosen Mikan johdolla. Neuvottelimme mahdollisista yhteistyökuvioista. Koulujen hankkeet ovat normaalisti Leonardo-, Comenius- tai Nordplus hankkeita. Myös omaehtoinen opiskelijavaihto tulee kyseeseen: Örebro on kiinnostunut sikataloudesta, jota voisi seurata ja opiskella Ilmajoella. Ilmajoki on puolestaan valmis lähettämään aikuisopiskelijoita harjoittelemaan tiloille Ruotsiin. Tähän toimintaan ei tarvita välttämättä erillisiä rahoja.  Maatalouspuolen opettajista Håkan Karlsson ori erittäin innostunut vaihdosta Agnetan sisko on LAG Gränslandin toiminnanjohtaja, joten sinne päin yhteyksiä. http://www.granslandet.se/

Teimme kierroksen koulutilalla. Metsäkoneet ovat täällä suurempaa kaliiberia kuin meidän omamme Tuomarniemellä.

Tällaisen ysikuutosen- kirkaspuskurisena tosin - sain Veitsiluoto Oy:ltä ensimmäseksi virka-autokseni 1976

Sitten olikin jo kiiruhdettava matkaan kohti Skånea, sillä olin ilmoittautunut suunnistuksessa kevään avauskisaan. Aikataulu otti tiukalle, koska en vieläkään ollut tottunut navigaattoriini ja ajoin puolisen tuntia rinkulaa Örebron lähettyvillä. Kunhan ensin selvitin karttakirjasta reitinvalinnan, niin sitten matka alkoi sujua, sääkin selkeni ja illan hämärtyessä alligaattori johdatti minut Ludvigborgissa Granlidenin B&B:iin. Matkalla kuuntelin ruotsiksi miesten viestiä Oslosta. Nousiainen tippui ekaosuudella, mutta Musti ja Lallukka nostivat Heikkisen voittokamppailuun. Se ylileuhka norski suututti ruotsalaiset menemällä poikittain maalilinjan yli Helnerin edessä. Suomi oli 4.

Sitten olikin tulinen kiire kohti Åhusia ja yökisaa. En ollut ottanut kilpailukutsusta tulostetta, joten ensimmäinen pummi tulikin kilpailupaikan löytämisessä. Kisa oli Itämeren rantamännikössä ja mökkialueella. Vaikka myöhästyin varsinaisesta yhteislähdöstä puoli tuntia, niin sain juosta normaaliajanotolla eli myöhästymisaika miinustettiin pois. Maasto oli dyynimäistä hiekkapohjaa ja harvennettua mäntymetsää. Pohjakerroksessa oli seinäsammalta ja kariketta  - unelma-aloitus kipeäpolviselle. Rastitkin löytyivät varsinkin, kun pääsin eka kertaa tositoimiin 900 lumenen otsalampullani. Loppupään asuntovaunualueella tuli hahmotusvaikeuksia. Led lamput ovat muuttaneet yösuunnistuksen luonnetta myönteiseen suuntaan. Majapaikkaan oli mukava ajella ilman kiirettä.

5.3. lauantai

Sain sitten ostettu 4 lippua Bratislavaan MM-kisoihin. On yksi varma Suomen ottelu eli Latviaa vastaan. Kolme muuta peliä ovat arvausta, mitkä maat niissä pelaavat.

Aamupalalla oli ryhmä venäläisiä majoittujia. Heillä tuota kielitaitoa ei ole kovin paljoa, mutta olivat jääpurjehtijoita. Eräs kaveri tuli kysymään suomeksi, että olenko suomalainen – ruotsalaiset eivät käytä Karhun lenkkareita. Auttavan hyvällä suomella hän kertoi menevänsä Murmanskiin hiihtomaratonille.

Keskimatkan kilpailupaikalle osasinkin sitten ihan mukavasti. Kisaan osallistui liki 900 pihkaniskaa. Tunnelma oli saman oloinen kuin kotimaankin kisoissa ja toiminta lähdössä ja maalissa on muuten samanlaista, mutta Ruotsissa on käytössä Sport Ident leimaus. Pääsin maastoon verryttelemään vähän jäykkää ja aristelevaa polveani. Kyllä se siitä vertyi, kun rastit löytyivät. Loppurasteilla sekoilin hieman lyhyillä väleillä. Hyvä näin – polven kanssa pärjää, kunhan sitä ei taita liikaa ja on tasaista maastoa jalkojen alle. Yllätyin tuloksestani. Kotimaassa olen normaalisti oman sarjan häntäpäässä, mutta täällä olin reilusti puolivälin paremmalla puolella.

Yli 800 innokasta ruåtsalaista, muutamakymmene tanskalaista ja 1 suomalainen kokoontuivat lähtöpaikalle kevään avauskisaan Åhusissa

Loppupäivästä tutustuin maisemiin ja poikkesin Kristianstadissa. Tämä itärannan Skåne on suosittua lomailualuetta hiekkarantojensa ansiosta ja tuulen suunta lienee myös osasyy suosioon. Tuulet käyvät yleensä lounaasta ja lännestä eli uimarannoista merell – puiden kallistumissuunnasta päättelin.

6.3. sunnuntai

Olin Granlidenissä pari yötä 1200 SEK eli 65 eke /yö. http://www.granliden.eu/Aamulla työskentelin kuumeisesti saadakseni majoitusta Tanskasta ja soitin pariin paikkaan, joista toinen kertoi oitis vapaasta huoneesta http://www.heldgaarden.dk/index_uk.html.  Blogikirjoittaminen tuottaa ylimääräistä stressiä, mutta samalla on tekstipohjaa raporttiin. Olin unohtanut Tanskan karttakirjan sekä myös kaikki Slovakian kartat kotiin, joten navigaattori tulisi tarpeeseen. Ajelin rauhassa Skånen keväässä ja näin pellolla ensimmäisen äestäjän - suomalaiset aloittavat 7 viikon kuluttua. Siinä sivussa oli mukava kuunnella Ruotsin radiosta, kuinka Kaisa Mäkäräinen otti maailmamestaruuden ampumahiihdon naisten takaa-ajossa. "Vilken kanon", sanoivat ruotsalaisselostajat. Onhan se ollut tapaus kuunnella kahta suomalaista maailmanmestaruutta ruåtsalaishehkutuksena.

Helsingborgista tulin lautalla Helsigöriin ja sitten navigoimaan. Mutta Nokia E05 löytää kyllä paikan ja toimii GPS:nä, muttei suostu navigoimaan. Onneksi on tullut tultua tästä ennekin yli, joten osasin etsiä huoltoaseman kartan ostoon. Samalla ruotsalaisselostajat olivat huomanneet myös yhden suomalaisen olevan Holmenkollenilla 50 km:n voittotaisteluletkassa. Juha Lallukka oli päässyt näyttään luisteluhiihtotaitojaan. Maailman ykkösleuhka norski voitti ja Lallukka päätyi sijalle 8 - hän oli suoritukseensa tyytyväinen.

Löysi Helsingeen, mutta puhelimen navigaattori ei etsi paikkaa ja pieneltä  näytöltä on turha etsiä katujen nimiä. Huoltoasema Q8:n rouva oli avulias - Helsingen repäisykartat eivät toki olleet tiskillä, mutta rouva osoitti kartalta paikan.

Olin soittanut isännälle olevani paikkakunnalla ja hän oli valmis taluttamaan minut majoitukseen, mutta löysin majoitukseen itsenäisesti. Majapaikassa minulla on käytössä maalaistalon tupa, jossa on puulämmitys, joka tuottaa oikeeta lämpöä.

Ajoi naapurin - suurempaan kaupunkiin - Hillerödiin, jossa on ihan kuninkaallinen linna. Söin herkullisen pippuripihvin 25 eurolla. Tarjoilijapoika pyöritteli vähän silmiään, kun tilasin ruokajuomaksi maidon. Ilta on täällä puoli kymmenen, ulkona pakastaa ja uusi kuu on syntynyt, mutta kevät on tällä aikainen viime vuoteen verrattuna.

7.3. maanatai

Illalla ja yöllä tupa lämpisi hienosti, mutta vain uunin pinta oli kiveä eikä siksi varaava tulisija. Lämpö huoneeseen tuli säteilynä uunin yläosan aukoista. Nukahdin vähän samanlaisessa tunnelmassa kuin ennen Harjun mummulassa, jossa lämmitettiin illalla ja aamulla oli taas laitettava tuli uuniin. Aamupala olikin sitten omatoiminen eli mitä muovipussista löytyi. Suihkusta tuli lämmintä vettä. Muut talon asukkaat olivat reppumiehiä, sillä he lähtivät työmailleen selvästi ennen seitsemää.  Kamppeiden pakkauksen jälkeen suuntasin kohti Kööpenhaminaa. Jostain syystä navigaattori ei hyväksynyt katosotteita määränpääksi, mutta GPS toimi karttapohjalla ja asetin määränpääkseni suunnilleen Nybrosgaden, jossa on Tanskan maatalousministeriön toimistoja ja mm. Rural Network Unit. GPS ehdotteli ajamaan rannanpuoleiselle moottoritielle, mutta seurailin oikealla silmällä karttakirjaa ja tiesin, että tie 16 vie lähelle kohdetta. Helsingen ja Köpiksen väli on n. 35 km ja olin varannut aikaa tunnin ja kolme varttia siirtymiseen. Liikenne jonoutui ja hidasti Farumin jälkeen, muttei täysin pysähtynyt madellen välillä kahtakymppiä. Paljon oli autoja menossa tähän skandinaavisen metropolin keskustaan. Ja niitä pyöräilijöitä oli ja vielä enemmän. Tanskahan on armoitettu pyöräilymaa. Meillä Suomessa eletään suksimenestyksen riemussa, mutta Tanskan lehdet kirjoittavat vain jalkapallosta ja pyöräilystä. Kansa ajaa pyörällä töihin esimerkillisesti. Katujen rakenne oikealta vasemmalle on seuraava: jalkakäytävä, pyöräväylä, ajotie autoille, pyöräväylä ja jalkakäytävä. Myös kiertoliittymissä on pyöräväylä tasavertaisena autojen ajotien kanssa ainakin kaupungeissa.

Sitten, kun piti kääntyä oikealle tulikin ongelma. Kymmenien pyöräilijöiden ollessa autoni oikealla puolella oli oltava tarkkana päästäkseen parkkihalliin. GPS kertoi nimittäin parkkihallin paikan ja sehän löytyi aivan kohteeni tuntumasta. Olin hienosti ajoissa viraston alakerrassa. Soitin Rita Munkille ja hän tuli minua vastaan.

Olin ilmeinen yllätysvieras, vaikka sähköpostilla olikin sovittu edellisviikolla tapaamisesta. Suomessa on vain haroja transnationaalisia hankkeita ja sama tilanne on myös Tanskassa. Selitin omaa taustaani ja että, etsimme yhteistyötä nuorison hankkeisiin ja bioenergiaan. Rita esitteli Tanskan Leader-järjestelmää. Heillä on 57 toimintaryhmää, joista pari on useiden kuntien yhteinen. Suurimmaksi osaksi toimintaryhmät ovat yhden kunnan käsittäviä. Toimintaryhmiä on kaikkiaan 57 ja ne tekevät tiivistä yhteistyötä ministeriön alaisten kalastusalueiden kanssa. Rita lähetti iltapäivällä yhden Jyllantilaisen LAG:n linkin, johon voimme tukeutua yhteistyössä tulevaisuudessa.

Palaverin jälkeen tein pienen turistikävelyn Strøgetille, jossa käy näin maaliskuussa viileä tuuli. Turistiaka on lämpimällä kaudella, nyt ei olut ruuhkaa. Köpiksen tursti-infosta hain paperiesitteitä, jotta voisin varmistaa majapaikkaan pääsyn täksi illaksi. Vein myös autoni pesuun, koska parkkihallista löytyi sellaistakin palvelua.

Sain yhteyden myös Schleswig-Holstainiin Christian Holstiin, jonka kanssa sovittiin palaveri keskiviikoksi. Olin jo sen verran ajellut vähän aikataulujen mukaan, että päätin hakeutua mahdollisimman pian majapaikkaan, jossa on netti ja pääsen sopimaan sähköisesti tulevien viikkojen tapaamisista. Frediriksundin matkailuinfo neuvoi minut tänne naapurikylään Jørnlundin hotellin. Ihmettelin, miksei nälätä enempää, vaikka aamulla nautin leipää, mehua, kurkkua, omenan ja kupin kahvia. Puolen päivän jälkeen narskutin sipsejä ajaessani. Kävin pitsalla. Täälläkin turkkilaisen näköiset miehet hoitavat ravintoloita ja ruokapaikkoja.

Illalla sain uudella härvelilläni yhteyden Tanskan Teliaan, kun sammutin koneen ja käytin SIM-korttia irti.