16.4. lauantai
Kaunis aamu Tullnissa, mutta ei kovin lämmin. Aamupala retkeilymajassa on jonkin verran karu, mutta eihän tänne olla tultu lihomaan. Teimme pienen tutustumiskierroksen kaupunkiin juoden mm. katukahvilakahvit. Kun oli italialaistyyppinen kahvila, niin otin aamukahvin kera crabban. Aurinko lämmitti mukavasti ja kaupunki oli heräämässä viikonloppuun. Kaupungin virallinen infopiste ei ollut auki, mutta tutustuimme julkisiin kohteisiin kuten Markus Aureliuksen ja Attilan patsaisiin. Eli olimme historiallisen ajan alkulähteillä.
Maria otti pyörän ja lähti sitten – Tonavan varteen. Minä vaihdoin nahkakengät jalkaan ja lähdin viemään Karhu-lenkkariani pikasuutarille. Toisen jalan päkiä on siinä kunnossa, että vain nuo Karhut antavat kävellä kunnolla. Linkutin turkkilaisille suutareille ja he lupasivat tehdä paikan tunnissa revenneeseen kohtaan. Oli aikaa ottaa olut kauppakeskuksen yläbaarissa. Itävaltalaiset naiset tupakoivat ihan sikana. Täällä ei ole baareissa tupakointikieltoa ja kun neiti tai rouva odottaa kahvia, niin on tyylikästä sytyttää tupakka. Ja kun kahvi saadaan eteen, niin sitten uusi tupakka.
Ja mikä tästä pitkästä saksasta on ilo. Ilo on se, että kun astuu liikkeeseen tai hotelliin, niin varsinkin Itävallassa tulee: ”Grüss Gott” ja sen jälkeen tulee palvelua vaativia sanoja mieleen, joiden yli käy vain parsasanasto.
Iltapäivällä päätimme lähteä käymään Wienissä. Ensin täytyi linkuttaa jonkin veran löytääksemme Tullnista sen aseman, josta pääsee parhaiten maan pääkaupunkiin. Löytyihän se. Juna-asema näytti autiolta, joten emme vaivautuneet sisään varsinkaan, kun oli juuri juna tulossa. Minulle oli muotoutunut sellainen käsitys että tavallisessa junassa Itävallassakin konnari myy lippuja junassa. Eipäs myynyt, vaan maksatti meillä 65 € sakon. Palattuamme illalla löytyi aseman uumenista jostain yksinäinen lippuautomaatti.
Wienissä päädyttiin Franz Josefin asemalle ja meillä oli vain maantiekartta mukana ja siinä kadut hyvin ylimalkaisesti. Minä otin suunnistajana ylimalkaisen suunnan ja päädyimme yhä turkkilaisempaan kaupunginosaan ja puuronsilmästä ei ollut mitään näköhavaintoa. Maria on kokenut matkailija ja hän kysyi tietä Stephan Domille. Nuori nainen suorastaan ilahtui, kun sai selostaa reittiä. Kadulla ihmiset neuvovat auliisti ja selvällä Itävallan Saksalla, josta koulusaksaa opiskellutkin saa selvää. Puhelimen navigaattorin avulla löytyi se katu, jota päästiin puuronsilmään. Stefans Dom on ollut Itävalta-Unkarin merkittävin katedraali ja on tällä hetkellä itävaltalaisille turismin keskuspaikka. Torilla haisee hevosten kusi ja paska, koska vossikoilla on täällä hyvät markkinat. Ja paljon on porukkaa. Ensin haimme vähän oikeaa ruokapaikkaa, mutta kun tarjoilija kylmin ilmein valitsi jonosta meitä seuraavan nelikon, niin päädyimme mäkkärille. No ei siinä mitään, täytyyhän hampurilaisiakin joskus testaa.
 |
| Wienin Stephan Domilla on korkeutta |
Matka keskustasta takaisin asemalle oli periaatteessa selvä Donau Kanalia seuraten, mutta kuitenkin niin pitkä, että Maria harjoitteli saksaa selvästi ääntävän itävaltalaisen kanssa ja selvisimme Franz Josefin asemalle. Nyt osattiin ostaa oikein liputkin ja paikallisjuna pysähtyi jokaisella asemalla. Illan päätteeksi kävimme vielä Adlerbräu panimoravintolassa iltaoluella.
17.4.sunnuntai
Aamupalaa oli hostellissa tarjolla niin kuin isommallekin porukalle, mutta minulle jäi käsitys, että olimme viikonlopun ainoat majoittujat. Maria lähti pyöräilemään ennen aamiaista nauttien Tonavan rannan reittiä itään päin. Minä käveleskelin sillä aikaa ja katselin kaupunkia. Itävaltalaisille palmusunnuntai on suuri juhla. Täälläkin ovat pajunkissat perinnettä ja se näyttää olevan kukkakaupoille markkinatuote. Arvelin, että pajuja kasvatetaan pelloilla ja siten on olemassa kissoittamo, jossa varvut herätetään kissoille juuri palmusunnuntaiksi.
Lähdimme ajelemaan rauhallisesti kohti itää ja liikennekään ei ollut vilkasta. Tonavan varrella Wienistä itään on Tonavan kansallispuisto, joka on poikkeuksellinen ilmiö. Habsburgien vallan aikana ovat kuninkaalliset rakentaneet Eckartsaun linnan, joka on nyt Itävallan valtionmetsien hoidossa. Kunhan joskus on aikaa, niin tehdäänpä vierailu tarkemmin. Hainburgissa poikkesimme myös Haynd-kirjastossa, jossa oli auki vain matkailuinfo. (Voisi kuulua Suomessakin kirjaston palveluihin.)
 |
| Jaksaa pitää - relakoopin aukko täyttyy 90 metrissä |
Ajoimme sitten rauhallisesti Bratislavaan ja pienen kiertelyn jälkeen löytyi se minulle tuttu yksityinen parkkipaikka. Nyt nuorempi kaveri viittasi sisään parkkipaikalle ja otti maksun kolmesta tunnista 4,5 €, mutta alkoi sen jälkeen selostuksen slovakiksi. Maria - kieli-ihminen kun on – tajusi, että auto on parkkeerattava toiselle puolelle, koska tämä puoli suljetaan meidän poissa ollessamme.
 |
| Bratislava on kaunis ja rauhallinen turistikohde |
No siitä sitten kaupungille ja otimme aluksi paikan keskustan terassilla syödäksemme. Täällä Keski-Euroopassa ovat ongelmana annosten suuruus ja toiseksi se, että onko osoitettu oikeaa ruokalajia listalta. No hyvät portsuunat saatiin ja jaksettiin syödä. Kiertelimme kaupunkia katsellen ja poikettiin myös kirjakaupassa, mutta ei ollut ostettavaa. Bratislavan keskusta on sopivan kompakti ja pieni sekä hyvin restauroitu, joten sen katselu on helppoa ja miellyttävää. Turisteista suurin osa on myös slovakeita, joten Wienin ja Prahan tapaista turistitulvan tunnetta ei ole. Sen totesi myös katutaiteilija keskustellessaan Marian kanssa. Rauhallinen ja kaunis iltapäivä mukavassa kaupungissa.
Zvoleniin paluu tuntui myös ihan oikealta kotiinpaluulta.
18.4. maanantai
Sää jatkui kauniina ja kokosin PowerPointit kuntoon Leaderista, Suomen metsätaloudesta ja – teollisuudesta. Sain myös Alavudelta Kuudestaan posterin toukokuun vaihteen Saksan LINC seminaariin. Posteripohja oli hyvä, mutta siihen eivät olleet edes omat nörttimme osanneet liittää valokuvia. Toinen vaikeus on täällä se, että suomalainen pankkijärjestelmä ei suostu maksamaan ulkomaan maksuja vaikka kuinka yrittäisi kirjoittaa IBAM-numerot oikein.
Iltapäivällä pikkuyllätys, kun Danalla on nimipäivä. Koko toimiston väki onnittelemassa ja saimme suklaakonvehdit. Sitten väki katosi paikalta kuin pyrstötiaisparvi. Michal ja minä saimme erikoismaininnan – pari liköörinapanteria.
Danan ystävä Ing. Minolta Torňošová on Zvolenin kirjaston johtaja. Menimme Andrean kanssa vierailemaan kirjastoon ja saimme monipuolisen esittelyn. Ulkoasu kirjastossa voi olla nuhruinen, mutta ihmiset ja järjestelmät toimivat täällä niin kuin toivoa sopii. Maria oli johtajalle miellyttävä vieras, koska asiatuntija osaa aina kysyä oikealla tavalla. Andrea on myös innokas kirjaston asiakas, joten hän oli erinomainen tulkki.
Loppuilta oltiin ihan kotosalla.
19.4. tiistai
Herätys oli aikaisin ja kokoonnuimme toimistolle jo seitsemäksi ja lähdimme ajamaan Milanin autolla kohti Tatrojen välistä laaksoa Liptovský Hrádokia. Puolentoista tunnin matkan aikana keskustelimme Leaderin mahdollisuuksista. Kaupungintalossa on Miestna akčná skupina Horný Liptov tomisto. Toiminnanjohtaja Marcela Herichová toivotti meidät sydämellisesti tervetulleeksi ja pidimme palaverin Leaderin yleisistä linjoista. Tulkkinamme oli kaunista englantia puhuva …….. Tämä toimintaryhmä hyväksyttiin mukaan Leaderiin vasta 2008 ja kunnolla on päästy alkuun vasta viime vuonna. Rahat pitäisi saada kiinnitettyä 2012 loppuun mennessä, mutta täälläkin on vaikeuksia maksatuksissa ja sen takia toimintaryhmät eivät tiedä täysin myöntömahdollisuuksiaan
Miestna akčná skupina Horný Liptov
Hviezdoslavova 170
033 01 Liptovský Hrádok
Puolelta päivin teimme me metsämiehet retken Tatran tuhoalueelle, johon avataan kesäkuussa tuhoista kertova 4 kilometrin luontoreitti. Oppaamme ::::::::::::::: vetää hanketta, jonka rahoittajana on ollut pääasiallisesti tshekkiläinen säätiö. Luontoreitillä on alueita, joilta kaikki tuhopuut on korjattu sekä alueita, joille kaikki puut on jätetty. Hänellä oli myös vanhoja valokuvia alueesta osoittamassa, että marraskuun 2004 metsätuho – metsää kaatui 12000 ha – ei ole ainutkertainen, vaan sellaiset ovat toistuneet jopa historiallisella ajalla. Alueella on puroja, pieniä lampia, luonnonniittyjä sekä umpeen kasvaneita lampia. Vaatii hieman laajakatseisuutta ymmärtääkseen tuhon ja sen ettei kaikkea ole menetetty lopullisesti.
 |
| Marraskuun 2004 metsätuho Tatralla oli 12000 ha |
Lounastimme Smrek-hotellissa ja keskustelu tapahtui pääasiassa slovakiksi.
Iltapäivällä oli pienoisseminaari, johon tuli myös metsämiehiä. Pääosa heistä katosi metsällisten esitysteni jälkeen. Leaderin avainhenkilöitä jäi paikalle ja sain esitellä oman PowerPointini melko nopeasti, koska perusaisat olivat ryhmälle tuttuja. Yksi metsämies on aktiivinen ryhmässä, Stano Bystriansky. Toiminnanjohtaja Marcela ja hän saavat varmasti metsäkeskuksen tukemana käyntiin hyviä projekteja.
Seminár o lesníctve vo Fínsku - pozvánka Pridané: 15.04.2011
Seminár lektorsky zabezpečuje pán Hannu Humalamäki, učiteľ Lesníckej školy v Tuomarniemi a člen Miestnej akčnej skupiny Kuudestaan (západné Fínsko). Zameriava sa na vzdelávanie dospelých odborníkov v lesníctve (vlastníci lesa, podnikatelia, dodávatelia služieb v lesníctve, lesní robotníci, operátori lesníckej mechanizácie) a v oblasti využívania bioenergie. Pozvánka na seminár je tu. http://www.hornyliptov.sk/upload/File/aktuality/pozvanka_finske_lesnictvo%20(2).pdf
Päivän päätteeksi vierailimme vielä Svarinin kylän itäpuolen mäellä olevan pumppuvoimalan luona. Täällä vettä pumpataan mäelle halvalla yösähköllä ja lasketaan turbiineihin kalliin päiväsähkön aikaan. Penkalta olivat upeat näkymät sekä Vähä- että Ylä-Tatralle. Hyvästelimme varmoina siitä, että yhteistyö tulee jatkumaan.
 |
| Hankkeet lähtevät liikkeelle ihmisten kohtaamisesta |
Paluumatkalla alkoi hämärtää, mutta Vähä-Tatran länsiosien tuhot olivat hyvin näkyvissä. Päivästä jäi sekä Milanille että Michalille todella konkreettinen tulos kouraan. Tästä on hyvä jatkaa. Työpäivälle kertyi mittaa 13 tuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti