Pääsiäsen viettoa Tatralla

20.4. keskiviikko

Edellinen päivä oli ollut sen verran tehokas (kyllä se otti, mutta kyllä se sitten antokin)  päivä, joten en tehnyt paljoa enempää kuin päivitin sähköpostiani ja suunnittelin bioenergia esityksiä. Lähetin myös muutamia sähköposteja Itävaltaan. Ovat aika huonoja vastaamaan kyselyihini. Täytyy ensi viikolla soitella.

Iltapäivällä lähdimme ajamaan Marian kanssa Banská Stiavnicaan. Sää oli edelleen kaunis ja saimme nauttia kaupungin rauhasta. Valitettavasti museot menevät kiinni jo kolmelta, joten se toinen puoli, jossa ei ole kiviä jäi edelleenkin näkemättä. Vanha Rouva kahvilassa nautittiin tortut ja kahvit ja Maria sai lisää ihmeteltävää. Kiertelimme kaupungilla rauhassa ja saimme kuulla kirkonkelojen soittoa pari kertaa sekä ihalilla kaupungin arkkitehtuuria ja restauroinnin onnistumista. Osa rakennuksista on aivan rempallaan ja on todennäköistä, että omistajaa ei itsenäistymisen tultua ole löytynyt tai sitten nykyisellä omistajalla ei le rakennukselle mitään käyttöä. 

Banská Stiavnica on UNESCON suojelukohde

Illalla köpöttelimme viini-illalliselle Academicaan. Nyt meitä palveli englantia osaava hovimestari ja hän myös opasti opiskelijoita viinin käyttöönotossa. Nuori nainen selvisi tehtävästä hyvin ja viinikin maistui ihan Trvanan seudun punaviiniltä. Alkukeitto oli jo melko suuri, mutta pääruoka olikin sitten lisäyllätys. Toki ruokalista on englanniksi ja saksaksi eikä listalta löydy alle 200 gramman liha-annosta. Tilasimme varalta vain yhdet perunat. Viereemme kärrättiin tarjoilupöytä ja yllätyksemme eteemme tuotiin liekitettäväksi saslikkivartaat. Valot sammutettiin liekityksen ajaksi. Lujille se otti, mutta ainakin minä nakersin koko annoksen. Otin jälkiruoaksi Karpacky Brandyn ja kahvin.

Siinä sitten yritettiin nukkua mahojemme vieressä seuraava yö.

Kuvan viinivälineistä puuttuu kynttilä

21.4. torstai

Sää jatkuu kauniina ja pääsiäisen aaton tunnelmissa odottelin itävaltalaisten vastauksia. Yhden soittoryityksenkin tein, mutta ihmiset lienevät jo pois toimistoistaan. Hyvä on pitää keskittymistaukoa seuraavaa viikkoa ajatellen. Michalkin piti pari päivää pääsiäislomaa.

Iltapäivällä lähdimme kävelylle Zvolenin vanhaan linnaan. Jäähallin urheilukauppa ei ole näin sesongin loputtua auki ja ravintolaankaan emme vielä halunneet mennä joten suuntasimme ensimmäisen opastaulun kohdalta uudelle metsätielle, jota ei vielä ollut pyöräilykartassa. Tie on hyväkuntoinen ja mutkitellen tulee matkaa, mutta nousu ei ole niin jyrkkä. Kaupungista on noustava ylös parisensataa metriä.

Vanhasta linnasta avautuu näkymä Zvoleniin

Vanhaa linnaa on hieman restauroitu ja alue on avattu puustosta vapaaksi. Joukko nuoria oli piknikillä ja paistoivat makkaraa. Pojat lähtivät ponnekkaasti kohti arkeologien majaa, josta minäkin ostin oluttuopin. Onneksi oli sen verran tuuria, että arkeologit olivat juuri omalla retkellään, sillä he sulkivat majan hetimiten. Kauniissa shortsikelissä oli mukava tarkastella kotikaupunkia näin korkealla.

Alastulo suorempaa reittiä pitkin olikin sitten koettelemus reisille polun jyrkkyyden takia. Illalla tutustutin Marian vielä lähiravintolaani Viktoriaan ja nyt tein asiointini ensimmäisen kerran ihan slovakikisi.

22.4. pitkäperjantai

Vapaapäivä ja vapaa viikonloppu edessä, mutta silti heräsin jo kuudelta. Pakkasimme tavarat ja lähdimme kymmenen maissa ajelemaan kohti Tatraa. Käännyimme Banská  Bystricasta itään. Jonkin matkaa Hron joen laakso on vähän tasaisempaa ja tiekin on leveää ja saattaisi olla polkupyöräilylle kelvollista. Breznosta itään sitten tie onki ihan kauheaa autolle. Eipä siinä ehdi paljoa maisemia ihailla, kun on väisteltävä kuoppia.  Näimme yhden aurinkopaneelilaitoksen, josta otimme kuvia. Eli tiet surkeita maisemat hyviä ja sää kaunis.

Kävimme kahvilla Gotická Cesta Hotellissa Vähä-Tatralla. Seinässä oli Slovakian metsähallituksen logo ja vieressä näytti olevan metsänvartijan talon näköinen rakennus. Miellyttävään ilmapiiriin oli tullut syömään myös yksi miesseurue, josta olin tunnistavinani entisen jääkiekkoammattilaisen Zigny Palffin.

Hranovican harjanteen jälkeen kun laskeudutaan alas, niin siinä se on yhtä-äkkiä kokonainen korkea Tatra silmien edessä. Tatarojen välinen laakso on jääkauden ansiosta laakea ja tasainen sekä hyvää viljelysmaata. Toki täällä 700 metrin korkeudessa kasvukausi on huomattavasti lyhempi kuin Pannonian altaassa.  Sivutimme Popradia ja silmäilimme pyöräilymahdollisuuksia. Jonkin verran tasaista ja leveää tietä on tarjolla.

Näymä Korkealle Tatralle Vähä Tatran puolelta

Sitten Hotel Tatryyn ja tiskin takana kaveri pyyhkäisi otsaa ja kutsui yläkerrasta sen pojan, joka oli ottanut varaukseni vastaan. Pojan oli vähän kiemurreltava, sillä hän oli ylibuukannut hotellin. Jokin aikaa neuvoteltiin ja järjesteltiin, niin saimme sentään huoneen ylimmästä kerroksesta yhdeksi yöksi.

Saimme lounaan hotellista ilmaiseksi vaivojemme palkaksi – leikkeet olivat tosi ohuet. Iltakävelyllä otimme parit napanterit.

23.4. lankalauantai

Aamupala oli kohtuullisen monipuolinen, mutta eipä ollut vielä selvillä seuravavan yön päänkallistuspaikkaa. Pyysin poikaa soittamaan Liptovsky Hradokiin, koska tiesin hotellin hyvännäköiseksi. Ja sitten vapaa-ajan toimiin. Maria meni pyöräilemään ja minä lähdin hissiasemalle tutkimaan ylösmenoliikennettä. Aikaisin aika lauantaille Lomnica Stitille olisi ollut 16:30, joten en ainakaan sitä nousua ostanut. Kävin väliasemalla ja kiipeilin puurajan tuntumaan ja kuvailin jonkin verran. Paluumatkalla harmitti se, että ei ollut majapaikkaa ja en päässyt huipulle.

Turistit lähtivät ulkoilemaan pääosin aivan sunnuntaikävelykamppeissa maantien varren kevyen liikenteen väylälle. Myös vaelluspolkujen alkupisteissä oli runsaasti autoja parkissa. Kun tulin alas, niin hotellin poika oli hankkinut meille huoneen Liptovsky Hradokista, joten menin ostamaan liput seuraavaksi päiväksi huipulle. Sain lähdön heti aamuksi.

Seuraava tehtävä olikin ajella Zakopaneen. Tie Tarran itälaidalle on hyvä ja Popradin sekä Novy Targin tie alkupäästä ihan hyvää. Risteyksen kohdalla oli oikeaa ja uutta pyörätietäkin. Vuoriston itäpään hotellialue on säästynyt myrskytuhoilta, joten täällä saa käsityksen siitä, millaisen kuusikon keskellä majoituskohteet ovat ennen olleet. Tie huononi ja pysähdyimme ennen Puolan rajaa kuvaamaan vuoria laakeamman peltoalueen takaa. Mutta puolan rajaa lähestyttäessä ja ylityksen jälkeen tie oli ihan kuoppainen. Vanhan kylän raja-aseman oh on rakennettu tie, koska se ei Schengemaissa ole enää tarpeellista. Zakopanen tie oli saanut EU-rahaa ja sivuhaara oli huomattavasti parempi kuin 2008, kun viimeksi Pekan kanssa ajoimme alas.

Kaupungissa oli väki liikkeellä. Vuoden 1962 MM-hiihtostadionilla oli oikein liikenteen ohjaus ja rahastajat paikalla. Täällä pohjoisrinteillä oli vielä laskettelijoita, mutta lumi näytti vähenevän silmissä. Löysimme keskustasta parkin ja kaveri kirjoitti lapun, jossa oli tuloaika. Eurot eivät kuulemma kelpaa. Pankkiautomaatti löytyi ja aluksi olin vähällä ottaa 1000 zlotyä, mutta onneksi näytössä näkyi myös euron kurssi ja vähensin oton pienempään ja realistiseen summaan. Sitten kävelimme ja ihmettelimme ihmisten touhuja. Vossikat ovat täällä kunniassa ja hevoskyydin ottajiakin oli pääsiäisaikana enemmän. Kaupat olivat auki ja kadun varren ravintolat aivan tupaten täynnä.

Löysimme ihan pikkuisen sivummalta puurakenteisen ravintolan, jossa oli vain muutama asiakas. Sisällä palveli kansallispuvuissaan kaksi nuorta miestarjoilija. Ruokalistat olivat puukehyksissä ja muutenkin sisätiloissa oli paljon perinteistä puuta ja metallia ja mm. avotakka keskellä salia, josta oli tullut savunhaju. Rakennus ei ollut aito hirsirakennus, vaan ainakin sisäseinät olivat järeää pintalautaa. Seinuvieripenkki oli yhtenäinen koko salin mittainen halkaistu runko. Pöydät olivat jyhkeää kuusen lankkua ja hiekkapuhalletut.

Tilasimme alkusalaatin, pääruoaksi siika sekä perunoita ja vielä salaattia. Siinä meni jonkin verran aikaa, mutta sitten kun ruokaa tuli, niin se oli uskomattoman hyvää. Salaatti tuotiin puukulhossa ja juustoinen sekasalaatti olisi melkein riittänyt pääruoaksi. Siikakin tuotiin lankun päällä. Minkähän sätkyn Suomen terveysviranomaiset saisivat näistä tarjoiluastioista? Minä jaksoin syödä annokseni kohtuullisen hyvin, koska kalaa oli alle 200 g.

Syönnin jälkeen oli aikaa kävelyyn ja lähdimme takaisin päin ja katselimme Tatran maisemia. Maria oli pyöräilly aamupaivällä kolmisenkymmentä kilometriä. Strske Plesossa näytti myös olevan aivan hirveä tungos. En tiedäkään muuta mäkiurheilukeskusta Slovakiassa kuin tämän. Palasimme Tatran tielle ja kohti majoitusta.

Liptovsk`y Hràdokin Smrek-hotellissa meidät otti vastaan nuori mies ja hieman murtavalla englannilla hän selvitti meille tarvittavat tiedot. Huone oli ihan asiallinen, kävimme kaupassa ja pankkiautomaatilla ja katselimme tätä tavallista pikkukaupunkia. Hyvä hinta-laatusuhde: 40:llä 2 hengen huone. Muukin henkilökunta puhui englantia, joten jos tulee Leader-yhteistyötä, niin täällä on hyvä majoittua.

 24.4. pääsiäissunnuntai

Lähdimme jo seitsemältä, että ehtisin varmasti Lomnicka Štitille. Saimme mukaan aamupalapussit, joissa oli yllättäen kaksi leikettä. Niistä saimme koton keitettyjen perunoiden kera kaksi ateriaa. Länsisuunnasta on myös mukava lähestyä Tatraa, kun saa seurata katsella kaunista vuorijonoa. Lähdin kohti vuoren huippua ja Maria pyöräilemään. Menomatkalla samaan gondoliin tuli slovakkimies, jonka kanssa keskustelu olisi käynyt, mutta molempien saksa oli vähän kankeaa. Joitakin avainasioita tuli selitettyä.

Sää kirkastui sopivasti ja nousimme väliasemalta hissillä kohti huippua. Gondoliin mahtuu seisomaan tusinan verran ihmisiä ja yhden suunnan matka kestää kymmenen minuuttia. Ja näköalat ovat huikeat. Ylhäälle on rakennettu viime vuosisadalla kivirakennus, joka toimii hissiasemana ja katselupaikan huoltorakennuksena. Ravintolassa on normaalit palvelut ja muutama hotellihuonekin on halukkaille yöpyjille. Vähän jäi harmittamaan, kun otin oluen väliasemalla eikä ollut mahdollisuutta kippistää huipulla niin täytyi tyytyä kahviin.  Kokemus oli vaikuttava 15 + 24 € hinnaltaan. Laskettelijoille myöhäinen pääsiäinen oli varmasti pettymys, sillä rinteitä ei aukaistu enää sunnuntaina.

Korkeella

Mariakin oli pyöräillyt lomakeskuksessa ja olimme kypsiä lähtemään kohti kotia. Ajoimme rauhallisesti Ruzomberokin kautta Banskà Bystricaan ja sieltä kotio. Kaupat eivät olleet auki, mutta kun oli perunoita ja leikkeet, niin saimme kotiruokaa. Illalla poikkesimme vielä terassiravintolassa kahvilla. Sekä myöhemmin Victoriassa, että Mariakin sai kokea tämän lähikapakkani tunnelman. Tällä kertaa käytin ravintolakielenäni puutteellista slovakkia, mutta asiat tuli hoidettua.

25.4. pääsiäimaanantai

Aamu oli jo pilvinen ja kun aamupäivällä lähdimme tarkastelemaan linja-autoasemalle bussien aikatauluja, niin alkoi sade. Sitten satelikin hiljakseen iltaan asti, joten saimme tupapäivä. Vähän pyykkiä päästiin ja pidettiin patteria kuivatuksen vuoksi hieman lämpimänä. Meni aika jotenkin Tatran matkan ja Marian loma-ajan sulattelussa, etten kirjoittanut edes blogiin kovin paljoa. Mukava oli tällainenkin päivä Slovakian kodissa.

Zvolenin yliopistosta valmistuneet jättävät muistoksi nimensä - uudelleen asfaltoinnin välit ovat täällä lisäksi pitkät

Televisiouutisissa pyöri uutispätkiä pääsiäisperinteestä eli siitä, miten pokamiehet kastelevat tytöt ja kulkevat letitetyt pajupiiskat kädessä kylillä keräämässä ryyppyjä.