Kuukausi on mennyt äkkiä

28.3. maanantai

Kulkumiehen työpäivä alkoi tänään aamupalan yhteydessä tietokonetöillä. Pirkolle oli läheteltävä tietoja viime vuoden hankkeista ja onneksi ne olivat kovalevyllä.  Raportteihin liittyvää sähköpostia piti lähettää ja vielä huomiselle aamullekin jäi jotain. Aamupalalle ilmaantui ainakin bulgarialaisia, koska pihalla seisoi sen maalainen pikkubussi.  Toista ryhmää epäilin ulkonäön perusteella puolalaisiksi.

Kirjoittelin aamupäivän aikana blokin tekstin wordille ja kävin heittämässä sen nettiin aulassa. Sitten kello alkoikin jo olla lähellä yhtätoista, joten oli aika startata kohti Pyhraa. Olen siirtynyt takaisin karttakirjanavigointiin, koska tietty yleiskuva täytyy olla maantieteellisestä sijainnista ja puhelinnavigoinnin hinnalla ostaisi ostettua TOMTOMin. Minulle alkaa hahmottua yleiskuvaa Wienin länsipuolen kaupungeista ja tienviitoistakin on ihan oikeasti apua. Ajoin ensin St. Pölttenin tuntumaan vanhalle ykköstielle ja hakeuduin siitä pikkutielle kohti Pyhraa. Navigaattorin laitoin päälle vasta 5 km ennen päämäärää. Ja härveli vei minut kohteeseen.

Olin kohteessa täysin sovittuna aikana 12:00, mutta Franz Fiedlerin puhelinnumeron etsiminen vei aikaa, kun eka puhelu tuli näppäiltyä Pekalle. Sitten, kun puhelinnumero löytyi, niin Franz ei vastannut. Menin sisään oikeanpuoleiseen rakennukseen, jonka seinässä luki Landwirtschaftliche Fachshule.  Käytävillä liikkui jonkin verran opiskelijoita, mutta ei yhtään Franzin näköistä. Ovissa oli kylttejä ja yhdessä direktor. Koputin ja kurkkasin sisään. Karun näköinen huone ja eihän sillä ole edes tietokonetta. Kassullakin oli aikoinaan näyttö ja näppäimistö, muttei konetta. Ei ihme, ettei kollega vastaa sähköposteihin. Jotenkin kävi autio tuuli huoneessa kuin elokuvissa ikään. No sitten Franz soitti ja kysyi missä olen – olin vanhalla puolella. Uusi puoli on avattu tammikuussa ja sillä on hänen huoneessaan myös ietokone.

”Mahlzei, mahlzeit” , toivotetaan täällä ruoka-aikana. Opettajien huoneessa käy pulina ja täälläpäin Eurooppaa yksi oppilas on aina opettajien ruokapalvelija. Itävaltalaiset toisen asteen oppilaitokset ovat kuin vanhan ajan kansalaiskouluja. Kaikkia elämisen taitoja joutuu harjoittelemaan. Ammatilliset aineet painottuvat maaseutuelinkeinoihin, mutta yleisaineisiin kuuluu täällä mm. uskonto. Oppilaat ovat reippaita ja tervehtivät kaikkia ja aina tavatessa: ”Grüs Gott” kaikuu käytävillä. Lounaalla oli lihaliemikeittoa ja pannupitsaa sekä jälkiruokana kahvia ja suklaakaakkua.

Kerroin lyhyesti käyntini taustaa. Franz selosti minulle juurta jaksain rahoitussysteemejä aikuiskoulutuksessa ja Leander-rahoitus on yksi keino pyörittää aikuiskoulutusta. Franz on LAKO-nimisen organisaation puheenjohtaja ja tämä organisaatio voi jakaa avustusrahaa monella tavalla. Päällimmäisenä on liittovaltion maatalousministeriö. Sen alla ovat osavaltioiden ministeriöt. LAKOa voi rahoittaa myös Leader. Kouluilla on mahdollisuus pyörittää koulutuksia myös Leaderin kautta.  Koukutukset pyörivät yhteistyöllä, jossa ovat LFI sekä Landimpulse, jolloin avustus koulutettavalle vaihtelee 66 – 83 % välillä. Joka tapauksessa järjestelmä vaikuttaa niin joustavalta, että hyviä ideoita voidaan toteuttaa monella tavalla, jos vain tahtoa riittää.

Franz Fiedlerin kaavio: kuinka Leader liittyy koulutukseen

Iltapäivällä lähdin koulutilan nuoren työntekijän matkaan hakemaan maailman ääristä pariasataa tainta Landes Forstgardenista Gansbachista. Pyhran koululla on metsääkin 75 ha ja peltoa 160 ha. Taimitarha oli oikea vanhan liiton aikainen harmaine lautarakennuksineen, johtajan istuessa toimistokopissaan. Täällä toki tarvitaan paljon enempi viljeltäviä puulajeja kuin meillä ja siksi viljelypenkit ovat suhteellisen pieniä. Kuusentaimia oli nostettu: avojuuritaimet vaikuttivat kolmivuotisilta. Uudistamiskustannuksiin kuulemma saa täällä avustusta.

Ajelimme Wolkkarin Dynalla pitkin maaseutua. Työntekijä on tulossa kesäkuussa Comenius-hankkeen mukana Tuomarniemelle. Hän ei puhunut paljoa, mutta hänellä on potentiaalia kehittyä keskusteluissa, kun englannin taito vähän saa harjaannusta. Kävimme Würthillä sekä parissa rautakaupassa. Siinä sain vähän verryttelyä polvelleni.

Itävallassa on toiminnassa vielä vanhan ajan "taimikouluja"

Palattuamme pääsin vierailemaan Pyhran lämpölaitoksella. Nuori farmari Johannes Büchinger puhuu sujuvaa englantia ja hänen kanssaan pääsi niin hyvin juttuun, että täältä löytyy yksi retkeilykohde lisää. Puolentoista megan voimalan on rakentanut osuuskunta 10 vuotta sitten. Osuuskunnan 20 osakasta toimittavat puupolttoainetta 8000 m3 vuodessa. Kaukolämmössä on 220 taloa sekä koulu ja kanaalia on 5,5 km. Tuhkanpoistojärjestelmä kalliimpi, koska tuhka putoaa silloihin ja säiliöille on pitänyt rakentaa oma poistojärjestelmä. Rakennuksessa on tila toiselle vastaavalle kattilalle, joka on aikomus rakentaa lähivuosina.

Pyhran koulu ja suuri osa kylää lämpiää osuuskunnan rakentaman ja hoitaman osuuskunnan voimin

Palasimme koululle ja söimme vielä iltapalaa: leipää, lihaleikkeitä suolakurkkua. Sitten menimme Franzin uuteen työhuoneeseen ja rehtori alkoi ehdotella erilaisia yhteyksiä. Hän soitti oman LAGinsa vetäjälle Matias Zawichowskille ja ilmeni, että Tullnissa on menossa bioenergiaseminaari juuri niille bulgarialaisille, romanialaisille ja puolalaisille, jotka asuvat hostellissa. Franzilla on laaja verkosto ja siinä mielessä olemme sielunveljiä. Ilta pimeni ja Franz neuvoi tietä Tullniin, mutta piti sentään muutaman kerran katsoa kartasta. Perille päästyäni oli tultava ala-aulaan nettihommiin. En muista missä järjestyksessä seminaarilaiset tulvat iltapalalta, mutta jokaiselle heille oli näytettävä lasin läpi hostellin hizzzzzz avaimen systeemi. Ketään ei jäänyt ulkopuolelle.

29.3. tiistai

Minulle oli siis sovittu tapaaminen Matias Zawichowskin kanssa kymmentä vaille yhdeksän eli ennen seminaarin alkua. Aikaisemmin oli kuitenkin toimitettava Nordplussan loppuraportti tietokantaan ja siksi menin aamupalasaliin aikaisemmin, koska siellä netti otti kiinni. Onneksi jäljellä oli vain  kustannusten sijoittaminen raportin tietokantaan ja saatoin ilmoittaa Rastaantaipaleen rouvien helpotukseksi, että homma on järjestyksessä. Kuntayhtymän taloushallinnossa on erittäin taitavia ja ystävällisiä rouvia, jotka jaksavat hoitaa meidän Touho- Serkkujen järjestämistä erilaisista virityksistä varsinkin projekteissa. Iso kiitos.

Kansainvälisen seminaarin on järjestänyt Tullnin kaupunki ja maaseutuoppilaitos toimi pääosin vain organisoijana. Matias Zawichowskin kanssa pääsin hyvään keskustelun alkuun ja hänellä on bioenergiasta ajatuksia, mutta koska hän on seminaarin pääluennoitsijoita, niin yhteyttä on otettava uudestaan myöhemmin http://www.regionwagram.at/

Pääsin kuunteluoppilaaksi bioseminaariin (AT, PL, BG, RO)

Jäin kuunteluoppilaaksi. Tällaisessa seminaarissa suuri osa oasanottajia on aivan aluketaipaleella, mutta varsinaisesta asiasta heillä voi olla käsitys omalla kielellään, silti tarvitaan tulkkia ja se hidastaa asioiden esittämistä. En tiedä, mikä on tilanne Bulgariassa (12 osanottajaa), Romaniassa (4 osanottajaa).  Puolassa on varmasti toivoa, kaikki 10 osanostajaa olivat liikemiesten puku päällä ja projekteja tulee syntymään käytännössä. Merkittävin keskustelu syntyi toisen esitelmöitsijän CEREn puheenjohtajan  http://portal2.cere.com/index.php kanssa. Nopean tarkastelun jälkeen organisaatiolla on iso verkosto, josta voi olla tulevaisuudessa hyötyä melkoisesti. Tulnnin johtaja Meisl piti myös vaikuttavan esitelmän vedoten mm. atomivoiman vaarallisuuteen ja bioenergian suunnattomaan potentiaaliin. Otin 3 videopätkää hänen esitystyylistään. Ainakin hänen nuoret oppilaansa hurahtavat bioenergian kakkivoimaiseen uskon.

Lehtien kuvakulttuuri on Itävallassa erilainen kuin meillä. Varsinkin paikallislehtiin kootaan ryhmä yhteen ja esillä ovat todistukset ja palkinnot. Paikallislehdissä ei tapahtumakuvia ole juuri muusta kuin jalkinepallero-otteluista, muuten kuvat ovat tapahtumien avainhenkilöiden ryhmäkuvia.

Ruokailun jälkeen esiteltiin koulun bioenergian kokeilukalusto. Se on vaikuttaa verrattuna siihen, että koulussa on 115 nuorisoasteen opiskelijaa, 16 opettajaa ja n.75 ha peltoa. Tulnnissa on ainakin 20 lämmityskattilaa kokeilukäytössä, pellettipuristin, erilaisia kylmäöljypuristimia, mikroturbiini jne.  Meisl on järjestänyt koululla eri laitteen valmistajille mm. kattiloiden koepolttoja eri polttopainilla. Lähdin pois siinä vaiheessa, kun ryhmät lähtivät iltapäiväretkelle.

Iltapäivällä oli sitten vähän aikaa istua katukahvilassa, koska lämpötila oli noussut noin seitsemääntoista astetta. Illansuussa minulla oli treffit toisen Leander-vetäjän Michael Schimakin kanssa. Mies on tyypillinen insinööri. Tulin sovittuun baariin ja avasin läppärini kirjoittaakseni tätä raporttia n. kolme varttia ennen sovittua aikaa. Join kahvit ja kirjoittelin. Sovittuun aikaan kuudelta aloin pälyillä ympärilleni ja samasta baarista kävelee toisen läppärin äärestä mies ja kysyy nimeäni. Keskustelu kävi pääosin siten, että hän esitteli ja arvioi hankemahdollisuuksia hyvin nopealla englannillaan ja insinöörimäisen analyyttisesti. Bioenergiassa voisi olla mahdollisuus, mutta kuorohanke ei käy ollenkaan, koska kulttuuriministeriö ei rahoita Leaderia. Eli edelleenkin meidän on kohdattava ihmiset, joilla on yhteinen idea ja tehtävä päätös a tavalla b toisella loppuunsaattamiseksi ja sen jälkeen kysytään Leader-managerilta rahaa. Jos rahaa ei tule niin tehdä se omin varoin. Ilta alkoi pimetä ja pimeni sitten äkkiä, mutta pääsin majoitukseen Wiener Neustadtin majoitukseen pienin mutkin.