Jukola - suurtapahtumien ykkönen

SUVIYÖN TAIKAA SALPA-JUKOLASSA

Kun on tullut rokotetuksi urheiluhulluusneulalla 50 vuotta sitten ja on saanut suunnistuksen tehosterokotuksen Iissä 32 vuotta sitten, niin eihän Jukolasta voi olla pois. Suunnistajat kokoontuvat omille herättäjäjuhlilleen vuosittain ja väkimäärä on kasvamaan päin. Osanottajia on tässä maailman suurimmassa suunnistusviestissä noin 15 000 ja, kun mukaan lasketaan tuhannet huoltajat, toimitsijat ja urheiluyleisö, niin Virolahdelle kokoontui lähes 40 000 ihmistä. Tämä joukko tekee sen ainutlaatuisen tunnelman, jonka sain taas kokea 32. kerran.

Telttakylästä kisakeskukseen

Vehkalahden Veikot sai järjestää Salpa-Jukolan seuran 100-vuotisjuhlakisana. Tapahtumapaikka oli Harjun oppimiskeskus Ravijoella Jatkosodan aikaisen Salpa-linjan tuntumassa. Kilpailumaasto oli sama kuin edellisessä Veikkojen järjestämässä Jukolassa 1992.

Ähtäristä olivat miehet tällä kertaa loppu, kun viime vuonnakin saatiin kokoon vain kolmikko.  Minä lähdin kuitenkin jalkavaivoistani huolimatta mukaan toiveena päästä edes käymään maastossa ja löytää joukkue, joka sallisi keskeyttämisen.  Ja löytyihän joukkue tutusta seurasta. Suomussalmen Rasti oli saanut koottua kotikonnuiltaan vain 5 juoksijaa, joten yksi ontuva mies kelpasi täydennykseksi. Jess.

ÄhtU sai mukaan Venlojen viestiin seitsemän naista, joten kakkosjoukkueelta puuttui vain ankkuri. Hanna Sivén, Johanna Kriikkula, Hanna Aho, Eeva-Stiina Väätäinen pääsi normisuorituksen sijalle 132, joten viimevuotien sijoitus heikkeni noin kymmenellä. Kakkosjoukkue nautiskeli kolmosvaihtoon sijalle 435, joukkueella Tiina Kihlström, Hannele Sivén, Marja Humalamäki.

JAP kirjoitti Viiskunnassa tiistaina 21.6.:” Miesjoukkuetta Ähtärin Urheilijat ei saanut tänä vuonna koottua”. Jotain on tehtävä.

Haastan seuramme nuoret hiihtäjät suunnistamaan ja ryhtiliikkeeseen seuran maineen säilyttämiseksi. Lupaan järjestää nuorelle joukkueelle huoltopalvelun ensi kesän Jukolaan, joka järjestetään pääkaupungin tuntumassa, Hakunilassa Sipoon-korven metsissä. Myös aikuiselle voidaan järjestää Jukola-koulu kakkosjoukkueen muodostamiseksi. Team Viiskuntarastit voisi olla hyvä koontijoukkue. Haastan ykkösjoukkueeseen nuorukaiset: Pauli Keisanen, Ville Sivén, Paavo Väätäinen, Juho Muhonen, Eero Aittolampi, Niilo-Kustaa Väätäinen, Joonas Kantoniemi sekä kaikki nuoret miehet ja naiset kokemaan tätä ainutlaatuista urheilujuhlaa.

Varamiehet ja kakkonen kootaan sitten seuraavista yhteistyössä Lehtimäen Jyskeen kanssa: Make Autio, Antti Väätäinen, Janne Muhonen, Osku Sivén, Jyske A, Jyske B, Jyske C,Tero Heikkilä, Humis, Luuppi, Petri Viljanen, Tööni Huhtamäki, Matti Tallbacka ym.  Ja kaikki Jukolan tunnelmaan tutustumiseen kiinnostuneet Venlat ovat myös tervetulleita. Samalla voivat seuramme hiihtäjäneidot uskaltautua osallistumaan tähän suurtapahtumaan – sillä kyse ei ole hiihtokilpailusta, johon uskaltavat osallistua vain kilpahiihtäjät. Jukolaa voi verrata Finlandia-hiihtoon, joka on kuntoilijoiden suurtapahtuma. Tavoitteena on pääsy perille vaikka hitaamminkin.

Tämän vuoden Jukolan suoritus oli minulle 31. ja lähes yhtä tunteikas kuin ensimmäinen Ounasvaaralla 1980. Tunne nousi kipeästä polvesta ja jalkaterästä, sillä en uskonut kykeneväni suorittamaan kuin korkeintaan lyhimmät osuudet 4 tai 5. Mutta kiersin kuutososuuden kympin ja Suomussalmen Rasti sai kuusi miestä vaihtoon.

Jukolan tunnelma alkaa tuntua viimeistään silloin, kun matelee ja välillä seisoo autojonossa kohti parkkialuetta. Tunnelmaa syntyy siitä, kun mukana olevilla Venloilla onkin yhtä-äkkiä kiire avausosuudelle. Suunnistuskilpailuissa ovat rutiinit tuttuja, mutta tässä väkimäärässä ei ole helppoa löytää seuran huoltajia saadakseen ajoissa kilpailumateriaalin. Telttapaikkojen etsintä, löytyminen ja kamojen vieminen yölliseen majapaikkaan jo vähän helpottaa. Sitten hakeudutaan kohti kuulutusta, kahvin ja makkaran tuoksua. Kahvia ja pikkupurtavaa otetaan alle ja tavataan vanhoja tutuja ja suunnistuskavereita. Jutut ovat toki samaa vanhaa kaavaa: juoksukykyiset kertailevat pummejaan ja huonompijalkaiset valittelevat vaivojaan. Kilpailukeskukseen tutustuminen ja kokonaisuuden hahmottaminen vie enemmän aikaa kuin tavallisessa kilpailussa.

Kisakeskuksesta telttakylään

Ja sitten ovatkin Venlat kokoontuneet lähtökarsinaan verryttelemään ja kohta heidät päästetään omien karttojensa alle. IT-konekiväärin sarja päästi Venlat tänä vuonna matkaan. Neidot kirmasivat pellolta rinteeseen ja kohta maastoon – jälkijoukkona tulivat ehtoisat emännät rauhallisempaa vauhtia. Mutta Venlat eivät erkane yleisöstä täydellisesti. Suurelta skreeniltä yleisö voi seurata tilannetta TV-rasteilla ja välillä näytetään kartalta todellista tilannetta GPS-järjestelmän välittämänä. Alkupaukun jälkeen on kaikilla kiire kahville tai syömään ja ruokalan edessä ovat pitkät jonot. Ja sitten onkin jo kiire näkemään ensimmäistä vaihtoa.  Avausosuudelta kärjessä tulevalla käy varmasi mukava tunnekuohu ja tossu nousee vilkkaammin – tämän sai kokea oman seuramme Riitta Karjalainen 1986 Tampereen Kaanaassa.  Ja siitä alkaa neitojen ja emäntien jatkuva jono ja letka jatkuen aina iltamyöhään – sitkeimmät saavuttavat maalin vasta miesten viestin alettua. Seurattavaa riittää. Monenlaista tyyliä ja vartaloa etenee viitoitusta kohti vaihtoa.

Voitto ratkesi viimeisellä suunnistusrastilla. Tampereen Pyrintö johti pitkään viestiä, mutta loppuun asti ei Anni-Maija Fincke jaksanut pitää keskittymistä kasassa vaan Domnarvetsin Lena Eliasson ankkuroi voiton Ruotsiin. Omat tyttömme vaihtoivat viestissä seuraavasti: Hanna Sivén 165, Johanna Kriikkula 113, Hanna Aho 135 ja Eeva-Stina Väätäinen 135. Kakkosjoukkueessa vaihtoivat:  Tiina Kihlström 377, Marja Humalamäki 524, Hannele Sivén 425.

Suurin ryntäys ruokapaikoille on Venlojen viestin jälkeen ja joka kerta kisajärjestäjillä on erilainen ruokakomento. Kassajonossa jonoa hidastaa korttimaksajien määrä: kone miettii ja hakee kortin tietoja, kansa jonottaa. Käteinen raha tiskiin ja jono etenee. No nyt ruokajakelu oli sen verran hidasta, että jonoa riittää. Sitten tiettyä ruokaa ei ole vielä tarjolla ja ensimmäisenä loppui pyttipannu. Korvikkeena tyydyin makkaraan ja Laitilan Kukkoon Mallasrastilla.

Osa Jukolan veljesjoukkueista saapuu paikalle vasta Venlojen viestin aikana.  Valmistautuminen viestiin on useimmilla teltassa loikomista ja minäkin sain lyhyet nokkaunet otettua telttapatjalla. Ja sitten lähtöä seuraamaan. Tällä kertaa sain hyvän paikan Salapalinjan rinteestä, josta näki lähtöviitoituksen. On ollut ilo olla kokemassa tätä yhteislähdön huumaa muutamia kertoja joukkueen aloittajana – viimeksi 2003 Jämllä. Lähtö on aina oma pieni jännityksen paikka, mutta kun pääsee liikkeelle, niin silloin mennään ja rytmiin tottuu äkkiä.  Tällä kertaa joukkueiden määrässä ei ylletty ennätykseen, mutta on tuo 1500 sonnin joukko melkoinen näky. Lähtö videoitiin, mutta erottaisikohan kukaan varaslähdön ottajaa 1200 lumenen lappujen paistaessa kuvaa vastaan. Ja sinne ne menivät puolustusvoiman komentajan Ilkka Puheloisen IT konekiväärillä ampumasta laukauksesta.

Kukaan ei ottanut vilppilähtöä

Kisa kehittyy sopiviin letkoihin. Kisa-alueen skreeni tuntui vaan liian pieneltä.  Suurimman osan ajasta saimme TV-kuvaa ja sitten välillä karttakuvaa, jossa häntähiiret etenevät tehden välillä pummeja.  Kärkiletka säilyi hyvin koossa ja johto vaihteli ja oli vain tuurista ja juoksuvoimasta kiinni, kuka tulisi kärjessä. Loppukirin voitti Göteborg Majornan Saga Vegard Brun   ja samassa letkassa mm.Halden ja  Nouskin Vesa Taanila ja Terän Antti Anttonen. Yllättäjänä tuli Kauhavan Wisan Antti Hakala neljäntenätoista. Suomalaissuosikin Kalevan Rastin Jan Prochazka tuli venttipaikalla. Oman joukkueeni aloittaja Jari Anttonen olisi seurannut kuntonsa puolesta vaikka mitä letkaa, muta kun jalat eivät vieneet lujempaa.  Oli vähän nälkä ja ruokalassa kauheet jonot – toivoin puuroa, mutta juuri silloin, kun pääsin maksuluukulle, niin puuro oli loppunut. Makkarajonossa kahvipaikalla ilmeni, että siellä myytiin myös salaatteja – onneksi. öin pasta-kinkkusalaatin ja se teki maidon kanssa meisseliä.  Ja sitten pakkasin kisarepun valmiiksi yöllistä suoritusta varten.

Loppuviitoituksella riittää aina nähtävää

Nukahdin n. kolmeksi tunniksi ja kähmin ulos heräävää ja hieman utuiseen aamuun.  Samalla kuulin tilanteen kehittymisestä kärjen osata 4. ja 5. osuudella kuulutuksesta.  Nyt kisakeskuksessa oli puurojonokin lyhentynyt Kasvaakseen taas mittaamattomaksi sunnuntaiaamuna. Huomasin, että oli aika Kauppisen Jussin vaihtoon tuloon ja menin maalipaikalle tarkkailemaan tilannetta.

Yömiehet ovat tulleet maastosta ja aamumiehet heräilevät

Palasin teltalle ja aloin rapisteleman pusseja ja sieltä alkoi löytyä kamppeita yksi toisensa jälkeen päälle. Teippasin varalta polven alapuolen ja toisen jalan päkiän ja otin alle buranan. Ja sitten tuli vähän pelkoa, että jospa Kanniaisen Keijo tuleekin maastosta alle tunnin ja kiirehdin vaihtokarsinaan. Pääsin Emitillä ja rintanumerolla sisään ja odottamaan. Aamuaurinko alkoi lämmittää ja oli kiva odotella vaihtoa. Samalla viesti alkoi olla ratkaisuvaiheessaan. Alkuosuuksilla Kalevan Rasti teki muutamia henkilökohtaisia virheitä ja vaikka Halden oli jo putoamassa kelkasta, niin Matte Haldin kiskoi vitososuudella kärjen kiinni ja toi joukkueensa mukaan voittokamppailuun. Ja niinhän siinä kävi, että Halden veti lopu osuudet koneen lailla ja tämän hetken paras pitkän matkan suunnistaja Olav Lundanes piti voiton Norjassa. Nyt sain seurata aitiopaikalta vaihtokarsinasta voittojoukkueen ja kärkiryhmien maaliintuloa - hienoja kamppailuja ja komeita tuuletuksia.

Kuva kartasta

Keijo viipyi matkalla puolisentoista tuntia ja ehdin jutella monen tutun kanssa. Korven Hongan kaverin tukka oli kasvanut jo kauniille sängelle MM-juhlan jälkeen, Kuortaneen Kunnon kuutososuuden rehtori odotteli myös nuoren alajärveläisen hiihtäjän tuomaa viestiä. Keijo tuli vaihtoon sijalla 435 ja sitten matkaan. Viitoitus K-pisteeseen oli suhteellisen lyhyt ja sitten reitinvalinta polkupohjaa vasemmanpuoleiseen rinteeseen ja kumpareelle. Maastopohja tuntui heti tosi hyvältä ja juoksemiseenkin kykenin jollain lailla. Korkeuseroja oli jonkin verran ja nousut onneksi lyhyitä, mutta melko jyrkkiä. Ensimmäisen ristirataosuuden jälkeen ei vieläkään sattunut jalkoihin kovin hirveesti ja rastit löytyivät. Pientä letkojen tarkkailua, koska mukana ei pystynyt pysymään. Kasirastin jälkeisellä kallioalueella oli ilmeisesti kisojen vaikeimmat rastit, koska kallion päällä näkyi useita ukkorinkejä selvittelemässä olinpaikkojaan.

Ysirastilla tuli eniten pummia mennessäni liikaa vasemmalle ja, koska en hahmottanut oikein selvästi avoimen alueen rajaa. Sileällä pohjalla alkoi tuntua, että tästähän selvitään. Nuoret naiset olisivat olleet hyvää letkaseuraa, mutta heidän letkassaan olen pysynyt viimeksi Lapualla 2007. Nyt pääsin ihailemaan neitoja vain, jos leimasimme samalla rastilla. Pientä hahmotusvaikeutta oli myös 15 rastin jälkeisessä aukossa. Kivirasti oli pari minuuttia kuusipuskassa piilossa, mutta tulihan se esiin. Samalta pisteeltä jatkoivat nuori nainen ja mies kohti seuraavia rasteja. Olisi kiva tietää miten suhde jatkui. Tieväliäkin tarjottiin, mutta surkeeta juoksua. Siitä jatkoin myötärinteeseen ja luin karttaa vasemmalle ja tein lisää pummia nelisen minuuttia. Loppu olikin uraa ja vain hakkuutähteet haittasivat. Viimeiselle rastille himmasin, koska kuulin yhteislähdön olevan käsillä ja toivoin saavani pitää kartan vaihdossa. Loppuviitoitus oli raviradalla lyhyempi kuin koskaan ja paras pohja hyvin ajellussa ruohikossa. Tein sen ja jalat kestivät miehen painon. Rastin tuulensuojateltta oli purettu, mutta onneksi Mahve oli lähistöllä ja neuvoi repun paikan koivun juurelta

Pesupaikalla oli kerrankin myös minulla lämmin, koska aamuaurinko paistoi suloisesti ja varaamani napanteri lämmitti myös sopivasti. Sauna on hieno homma. Vain ruotsalaiset diskuteeraavat ja suomalaiset ovat hiljaisen vakavia. Suihkut pelaavat myös varmalla tavalla ja reppujakkara on hieno keksintö suunnistuspaikalla. Ainakin yksi tuulihousumies, jonka olin nähnyt maastossa tuli pesulle vasta kun olin jo pukeutunut, joten en ollut aivan hitain.

Pieni vilkaisu vyötäröön riittää

Tärkeimpiä Jukolan kokemuksia on ilman muuta telttojen ja kamppeiden kokoaminen ja poislähtö. Raukea tunnelma ja karttojen saaminen lämpenevässä aamussa päättää tavallaan tämän hieman yli puolen vuorokauden juhlahetken. Odotuksissa on taas seuraava Jukola. Ruotsalaisillan on olemassa luokitus suunnistuskilpailuista. Kärjessä on vain yksi luokka: Jukola Kalassen. Siihen sijoitetaan vain 1 kilpailu. Kotimatkalla poimimme mukaamme juhlavieraita pääkaupunkiseudulta – alkoi hiljalleen sataa ja osassa maata oli ollut koviakin ukkoskuuroja. Nyt kun olisi ollut vuorottelukuskeja, niin ei nukuttanutkaan kovasti. Kotona päättyy projekti pyykin pesuun. Reitin piirtäminen karttaan ja kisan analysointi voivat odottaa seuraavaan päivää.