Japanin katastrofiuutisia Moselin laaksossa

11.3. perjantai

Aamulla kantautui uutisia, että Japanissa oli järissyt yli kahdeksan richterin voimasta ja tsunami oli iskenyt rannikolle koillisosassa. Tein MM-kisojen lippukauppaa netissä, mikä ei ole ihan yksinkertaista. Samalla tuli vaihdettua sähköposteja.

Kävin Paul Pertoldin toimistossa ja hän selosti toimintaansa edelleen innokkaana. Tampere on Ryanairin parhaiten toimivia yhteyksiä. Yhtiö hakee koko ajan kenttiä, joille paikallisviranomaiset ovat valmiita maksamaan tukiaisia. Paul on se kaveri, johon voi Saksasassa tukeutua matkailuhankkeissa.

Loppupäivän käytin ympäristöoppiin. Ajeli Mumsrückin pohjoisosan kautta Moselin laaksoon. Pohjoispäässä ei näkynyt niitä kuuluisia viiniviljelmiä. Vastavirtaan eli etelää kohti liikuttaessa viinirinteiden osuus lisääntyi. Poikkesin parkkiin Cochenissa katselin kaupunkia ja kävin tilaamassa saksalaisesta listasta kalaruokaa. Se oli oikeaa silliä viileänä, mutta ei niin suolaista, mitä meillä saa. Paistinperunoiden ja punajuuren kanssa oli hyvä lounas. Kaupungissa oli näin talvikaudellakin turisteja, miten onkaan kesällä tai viininkorjuun aikana. Nautin myös kahvilassa kahvit ja suklaatortun.

Ajelin vähän vielä etelään ja sitten suuntasin nokan kohti Hahnin lentokenttää. Liittymässä oli ilmeisesti menossa poliisikoulun ratsiaharjoitus vastaan tuleville. Hahnin lentokenttä on entinen jenkkiarmeijan tukikohta ja nyt siviilikäytössä. Löysin parkin yllättävän helposti, sillä hallin edessä ei ollut paljon lyhytpankkilaisia.  Lentokentän halli on karu, niin kuin halpalentokentällä kuuluukin olla. Halleja ovat A ja B ja kuhinaa melkein kuin Seutulassa. Karu kenttä karusti matkustaville. Nythän on paikka nähty ja tiedetään, mihin on kiidettävä löytääkseen taksin. Kenttä on vähän korvessa, mutta lähellä matkailukohteita.

Loppuillan taistelin pätkivän netin kanssa, koska huoneeni on kolmannessa kerroksessa ja modeemi ekassa. Sen jälkeen kävelin kierroksenkaupungilla ihmettelemässä, kuinka tuota rakennushistoriaa riittää jokaiseen pikkukaupunkiin.

12.3. lauantai

Matkalla on hyvä olla mukana jotain kotoisaa

Heräsin aamulla hyvissä ajoin ja nyt netti pelasi kohtalaisesti. MM-kisalippuja pitäisi saada parille kymmenelle metsäliittolaiselle, jotka tulevat Puolaan ja Slovakiaan toukokuun vaihteessa. Saa nähdä onnistummeko Marianin kanssa niitä hommaaman.

Aamulla ajoivat CNN:llä Japanin katastrofiuutisten lomassa ohjelmaa siitä, kuinka Helsinki pidetään lumettomana. Japanin rannikon maanjäristys, tsunami saivat uutisissa lisäkatastrofia, kun ilmeni että ainakin yksi ydinvoimalan reaktori on kärsinyt järistyksestä.

Suuntasin Fabia keulan kohti Moselin laaksoa tavoitteenani Luxemburg. Tulin joen varteen suunnileen siellä, jossa eilen nousin takaisin ja nyt näin Moselin viiniallueen merkityksen. Niitä viinitarhoja todellakin riittää. Ja riittää viinissä tarhaamistakin. Jokainen köynnös on tuettava ja leikattava vuosittain kahdeksi haaraksi – ei ole huonopolvisen hommaa näillä rinteillä. Joessa kyntää raskaita proomuja ja jokivarsilla on kyliä. Turisteja käy vuosittain varmaan mieletön määrä. Trieristä lähtien on moottoritietä Luxemburgin ytimeen.

Sain autoni suhteellisen vaivattomasti parkkihalliin, vaikka välillä ajoin niin kapeita kujia, että oli vaara kiilautua kahden seinän väliin kiinni. Jalkamiehenä pälläilin ensin tunnelmaa ja löysin pienen ravintolan, jossa soin wokkiannoksen. Kävelin kaduilla ihmettelemässä, kuinka ihmiset ovat kiinnostuneita näyteikkunoista, no miksipä ei, kun lämpökin oli 15 asetetta. Oli hienoa juoda pikkutakkisillaan kahvit katukahvilassa seuraamassa, kuin ikäiseni miehettä juoksivat tarjoilemassa kymmenille asiakkaille. Kävin myös katsomassa Luxemburgin linnan, joka on kapean joen kapeassa laaksossa.  Luxemburg olikin uusi maa kokoelmiini ja pääkaupunki Luxemburg on varmasi tutustumisen arvoinen. Maan metsäopetukseen on Tuomarniemellä .yhteyksiä.

Ulos kaupungista pääsi suhteellisen mukavasti, kun seurasi viittoja. Matkan tässä vaiheessa olen huomannut, että navigaattori kannattaa käyttää vain kohdetta lähestyttäessä. Paluumatka kului jo rutiinilla ja 300 kilometrin päiväajelun puitteissa olin käynyt toisessa maassa.

Onneksi radiosta löytyi pari puhekanavaa, joilta seurasin Japanin katastrofin tilanteita. Rauhallisissa ohjelmissa haastateltiin lukuisia asiantuntijoita. Enhän sitä sanasta sanaan ymmärtänyt, mutta sain kuullun ymmärtämisen harjoitusta.

Palattuani majapaikkaa netti toimi vajaan puoli tuntia moitteettomasti ja sain tärkeimmät sähköpostit käytyä sekä tiedon, että Kiekko-Haukat oli voittanut Munsalan ekassa play offissa ja tekstiviestinä tuli tieto, että Ilves oli voittanut ekassa säälipleijarimatsissa HPK:n.