Pari päivää ilman nettiyhteyttä

15.3. tiistai

Aamupala oli monipuolinen ja perinteinen ei mitään erikoisuuksia. Ja aamu kaunis kuin morsian, mutta auton lasit olivat jäässä. Aamupäivällä tein netissä töitä ja blogiin tuli uutta tekstiä. Otin myös yhteyden itävaltalaisin kumppaneihin ensi viikon tapaamisen toivossa. Surffailin Japanin uutisia ja tein kirjatöitä. Lähdin ajelemaan puoli yhdentoista maissa kohti Tshekinmaata. Liikenne olikin rauhallisempaa kuin Saksan länsiosassa ja matka sujui.

Rajanylityksen jälkeen etsin rahanvaihtopaikkaa, mutta sellaisia ei ollut. Vain aasialaisten myyntikojuja oli kaikkialla ja myyjät möivät rihkamaa toisilleen. Prahan itäpuolinen moottoritie oli aivan uusi ja sitä oli mukava ajaa. Pysähdyin kahville ja sämpylälle. Palattuani autolle tuli poliisimies koputtamaan ikkunaani ja hän näytti esitteestä, ettei moottoritiepoletti oli ostamatta. Olihan minulla kevyt tietoisuus tuollaisestakin asiasta, mutta enhän näitä asioita ollut kerinnyt surffailla esiin. Sakko 1000 – 5000 CKR ja vasta-alkajana poikakonstaapeli suostui tonniin eli neljäänkymmeneen ekeen. Mieskonstaapeli selosti, että tarviin poletin myös Itävallassa ja Slovakiassa. Ei päivää ilman poliisiasiaa.

Prahan ohi pääsi kevyesti uutta kehätietä ja viitoituksetkin osoittivat reitin hyvin. Betonitiessä oli pahaa tiemestarin kiharaa, mutta onneksi rekkoja oli sen verran, että suurimman osan aikaa pääsin ajamaan sileämpää ohituskaistaa. Merkittävää oli aurinkopaneelipuistojen ilmestyminen pelloille. Brnon kartat olin sentään ottanut mukaan ja aamulla valmistautuessani merkitsin hotellin ja kokouspaikan. Kartassa oli merkittynä ratikkareitit, joten seuraamalla kiskoja löysin perille.

Spořitelni Akademien katolta olivat hävinneet pankin logot ja mikä ihaninta tämä näyttää olevan opiskelija-asuntola enempi kuin hotelli. Respan kaveri osasi vain vähän englantia. Tiskillä tunnistin Tanskan Bo Brockmanin ja pari muuta oli hänen seuranaan, joten kollegoja oli tullut paikalle. Kävin vähän kävelemässä ja kertaamassa paikallistuntemusta. Otin bankomaatista tonnin ja etsi Puisen Ruusun, jossa aloitin sakon kuittausta: Urquell 34 CKR eli 1,36 €.

Palattuani tulivat kohta myös Bjarne Häggman ja Tuovi Aalto tulivat myös. Se mikä saa nykyihmisen kävelemään pitkin seiniä on, kun ei ole nettiyhteyttä. Täällä ei ole kaapelitonta verkkoa ja kaapelikaan ei yhdistänyt. Lähettelin tekstiviestejä. Mm. Robert Ropek Slovenian Forest Instute oli valmis tapaamaan. Siispä kohti Sloveniaa ja Planicaa. Hotellin baarin pitsapöydässä pääsin vähän tututuksi taas muutaman henkilön kanssa. Huomenna kokous alkaa

16.3. keskiviikko

Heräsin jälleen kerran kuudelta ja natisevassa sängyssä en halunnut kieriskellä. Vaikka nettiin ei pääsekään niin nyt oli hyvä tehdä niitä töitä, jotka jää tekemättä sähköpostin ja netin takia ja kirjoittelin käsipäiväkirjaani ja olen tällä hetkellä viikon jäljessä. Aamupalalla oli jo muuta porukkaa ja se oli jonkin verran vaatimaton, mutta ravitseva tässä vaiheessa myös riittävä. Meillä suomalaisilla aikaa puuhastella aamupäivä muita asioita ja sitten lähdimme yliopistolle. Haravoinnin jälkeen löytyi myös kokoushuone, jossa EFESC Leonardo-ryhmä oli työskennellyt jo aamupäivän. http://www.europeanchainsaw.eu/

Täällä ei saa nettiyhteyttä myöskään ja eräs nuori taloon väkeen kuuluva mies, kertoi, vain yliopiston sisäinen netti on vapaasti saatavilla. Opin tästä syystä käyttämään uuden kännykkäni sähköpostia. Kävin myös soittamassa Alois Skoupin ovikelloa, mutta hän ei ollut paikalla. Myöhemmin kuulin että hän on sairaana.

Alkulounas oli vähän yllätys, sillä se oli vain voileipäpöytä, mutta mennään tällä eteenpäin. Kokouksen on junaillut Kristyna Dvoreckova, miellyttävä nuori nainen Leonardo-ryhmässä. Edgar Kastenholz esitteli perusteellisesti EFESC-hankkeen ja nyt ollaan siinä pisteessä, että on perustettava European Chainsaw Certifcations ja kokouksessa keskustellaan asia perustamispisteeseen. Aluksi keskusteltiin jäsenyydestä, ordinary jäsenillä olisi maakohtaisen toimiston asema ja extraordinary jäset ovat tervetulleita, mutta niillä ei olisi äänioikeutta. Varsinkin saksalaiselta puolelta esitettiin paljon keskusteltavaa tulevalle sääntökentälle. Tuleva yhdistyksenomainen kattojärjestö tarvitsee jäsenmaksu, joka voisi olla esim. 2500 €/jäsen.

Koska maakohtaiset vaatimukset ovat erilaisia, niin todennäköinen aloitus on minimi standardien laatiminen. Maakohtainen toimija (Natioal Acensy)  huolehtii maassaan säännöistä, arvioijien pätevyydestä, taloudesta ja eurooppalaisten standardien pitävyydestä. Tärkeää n se, että eri maissa myönnetty pätevyys pätee myös muissa maissa.

Illalla oli sitten seminaarin päivällinen. ”Make familiriar each other” on hyvä ajatus ja päivällisellä se toteutuu. Mielenkiintoisin keskustelu oli maaseutuyrittäjän James Brownin ja hänen rouvansa kanssa. Erityisesti rouva oli kiinnostunut siitä, mitä Suomessa tehdään. Sain karttaan merkinnät, joten on mahdollista haravoida se, että minkä LAG:n alueella he ovat yrittäjinä. http://www.ruralgateway.org.uk/ Maanviljelyksessä ka hyvälaatuisen puun sekä aitavärkkien sahaamisessa riittää työtä. Jatkoimme pöydässä hankkeiden ideointia puoleen yöhön saakka.

17.3. torstai

Tänään olimme aamupalalla kaikkineen toistemme tuttuja ja keskustelukin kävi helpommin. Tiedekuntaan siirryttiin kävellen Mendelin arboretumin kautta. Keskustelua jatkettiin eilisen kokouksen pohjalta. Leader projektissa mukana olevat Edgar Kastenholz, Billy Robb, Joachim Morat ja Tom Embo kävivät läpi eri osa-aluetta ja keskustelu kävi analysoiden, joten kesään mennessä hankkeesta tulee tuloksena eurooppalaisen moottorisahaustyön sertifiointi- ja testausohjeet.

Tärkeimpänä kontaktina oli yhteys puolalaisiin Grzegorz Wasiliewskiin ja Tadeusz Moskaliakiin, jotka toimivat Warsovan yliopiston Rokowin kenttäasemalla. Ensiksi mainitun kävin tapaamassa paikan päällä jo 7 vuotta sitten. Metsäluonnonhoitokoulutus yhteistyössä Tapion kanssa puolalaisille metsureille kiinnostaisi.
Söimme vielä tarjolla olleita leipiä ja soimme kahvia. Maksoimme tapahtuman sihteerille Krityna Drovackovalle osanottomaksun. Minullahan ei ole matkalaskuvaikeuksia päivärahojen kanssa, joten minun ei tarvinnut pohtia, että oikeuttaako lounaaksi merkitty voileipätarjoilu olla päivärahaa pienentävä elementti.

Suomalaiset keskimmäisnä: Tuovi Aalto, Humis ja Bjarne Häggman

Tuovi Aalto ja Bjarne Häggman tulivat kyytiini ja ajoimme sateessa kohti Bratislavaa. Betonitie pompottaa sisäradalla enemmän, joten teki mieli olla ohittamassa koko ajan. Matkalaiseni saivat ensikoekosketuksen Slovakiaan ja minä puhuin kuin asiantuntija. Ajoimme pikkutietä Tonavan tuntumassa Schwechatiin, jossa pudotin matkalaiseni oman onnensa nojaan. Kaipaa löysivät lentonsa.

Suuntasin takaisin itään ja käänsin Fishamentista kohti etelää ja kaakkoa. Pimeä tulee aikaisin, mutta vähän aikaa ajeltuani sateisessa Wiener Neustadtisaa löytyi hotellikyltti ja hyvä löytyikin. Hotell Zentraal on perheyritys ja rakennus perinteikäs. Respaan johti pitkä peilillä reunustettu käytävä. Vastaanottovirkailija toimi asiallisen kohteliaasti ja ystävällisesti, kuin voi vain toivoa. Nyt sain netinkin käyttöön ja hintaa vain 49 €/yö. "Es tut mir so leid", sanoi tarjoilijarouva, kun olivat sulkemassa ruokaravintolaa tässä vieressä. Kävin taas vetämässä yököttävää pitsaa mahantäytteeksi. Toivottavasti maalta löytyy maalaisruokaakin. Ja auton sain pitää hotelliin vieressä torilla.