Planica: lentomäki ja festivaali

18.3. perjantai

Aamulla enää ei satanut, vain jonkin verran pisarointia oli havaittavissa. Aamuala oli perinteinen tässä perinteisessä hotellissa.  Robert Robek soitti minulle ja kysyi koska arvelisin olevani tänään Ljubljanassa ja arvioni oli, että lähtisin yhdeksältä ja että olisin siten Slovenian pääkaupungissa puoli yhden maissa.

Matkaan selvisin kuitenkin parikymmentä minuuttia myöhemmin ja pilvisen sään takia oli vaikea hahmottaa ilmansuuntia. Erään huoltoaseman seinäkartalta sian hahmotettua suuntani ja selvisin moottoritielle. Niedrösterreichin ja Steinmarkin rajaseudulla maasto on korkeampaa ja moottoritie mutkittelee voimakkaasti seuraillessaan laaksoja: syvimmät laaksot ylitetään siltoja pitkin ja välillä sukelletaan tunneliin. Ylänköalueella satoi jonkin verran ja vesi pöllysi. Kylmimmillään oli vain pari astetta lämpöä, mutta Gazia lähestyttäessä sadekin hellitti ja ilma lämpeni n. 10 asteeseen.

Raja-asema oli vähällä ohittua vauhdikkaasti, mutta onneksi huomasin ostaa moottoritiemaksutarran, joka kiinnitetään Sloveniassa kuskin puolelle tuulilasin yläkulmaan. Heti seuraavalla ja  nykyään kylmillään olevalla tiemaksuasemalla olikin viranomaisia kiikaroimassa merkittömiä autoja. Pysytettyihin autoihin käveli ihmisiä sakkolaput kourissaan takaisin autoilleen. Moottoritiet ovat Sloveniassa todella hyvässä kunnossa, koska valtio alkoi itsenäistyttyään (lyhyen sodan jälkeen 27. 6. – 6.7.1991) investoinnit liikenneväyliin.  Matka Ljubljanaan sujui nopeasti ja asetin vähän ennen kaupunkia Slovenian metsäntutkimuslaitoksen osoitteen navigaattoriini. Koska edellisestä käynnistä on jo 5 vuotta, niin kaupungin kokonaisuuden hahmottaminen ei ollut enää kovin hyvin muistissa, joten navigaattorin ohjeisiin ei ehdi reagoida ajoissa ja kaiken lisäksi Robert soitti joissain liikennevaloissa ja uutena käyttäjänä en osaa herättää härveliä uudelleen. Onneksi eräässä opaskirjassani on Ljubljana kartta ja pääsin luomumenetelmin perille.

Menimme Robertin kanssa lounaalle ja sen aikana keskustelimme viimeisimmät kuulumiset viideltä vuodelta. Robert Robek on erittäin pedantti ja hänen kanssaan neuvotellessa olen saanut parhaat englannintuntini.  Aikaa meillä ei ollut kovin paljoa keskusteluun, koska Robert oli jo kiirehtimässä lauantaitöihinsä suunnittelemaan metsäautotietä Logarska dolinaan. Robert haluaisi vierailla joskus lomallaan Suomessa ja konsultoin häntä jonkin verran mm. parhaasta matkailusesongista esimerkiksi elokuun alussa. Metsä- ja hankeasioista ei keskusteltu oikeastaan muuta kuin siitä, että tällä hetkellä ei olisi yhteisiä asioita.

Robert Robek ihmetteli pientä kilttiä autoani

Otin majoituksen tutusta M Hotellista Tivolin kaupunkipuiston läheisyydestä. Soitin myös Jože Morille, jka työskentelee metsänomistajien organisaatiossa.  Ilta kului valmistautumisessa lauantaiseen Planican retkeen. Siellä kävimme Ähtärin Kulopoikien porukalla katsomassa lentomäen maailmancupia 2006.

19. 3. lauanatai

Terveisiä sieltä Planicasta

On se ihan mieletöntä. Lähdin hienosti ajoissa viiden jälkeen ja sain parkkipaikan helposti - kysyin liikenteenohjaajalta, ”Am I in Italy, because the park so far?” - koska se oli viimeisessä poukamassa. Liikenteen ohjaus tulijoille oli joka tapauksessa esimerkillistä. Avainristeyksessä oli poliiseja ja muuten palomiehiä ja muita vapaaehtoisia. Tätä tapahtumaa tulee seurattua, koska on itse joskus ollut vastuullinen.

Olin siis perillä Planicassa, joka on lentomäki vuorien kainalossa aivan Slovenian, Italian ja Itävallan kulmassa. http://www.planica.si/home  Planica menetti mäkenä maailmanennätyksen 239 m Norjan Vikersundille, jossa on mäen profiilia paranneltu.

Mäkimontun ulkopuolella viettää 20000 ihmistä piknikkiä, kun 5000 selväpäisempää seuraa kisaa

Olin suunnitellut hommat siten, että kerkiän pukeutua kisakamppeisiin ihan kuin suunnistuksen kilpailupaikalla ja siihen jäikin aikaa. Mutta muu porukkahan (25000) oli tullut festivaaleille. Vain kuskit olivat jotenkin selvin päin. Parkkipaikalla alkaa piknikki. Grillit pystytetään autojen viereen ja linja-autoista vyöryy juopunutta porukkaa ulos jo puoli seitsemän aamulla. Otin itsekin pari olutta heti aamulla, koska tiesin, että lähden ajamaan vasta aikaisintaan kuuden tunnin kuluttua. Palokunnat tuntuvat suosivan erityisesti tätä festivaalia. Vapaaehtoisten palokutien 112 autoissa tulee kuski ja 10 juopuvaa. Palomiehet ovat hyvin varustautuneita. Koska tuli on tuttu, niin grillit pystytetään autojen viereen ja aggregaatit ovat tuottamassa sähköä äänentoistoon mm. karaokelaitteisiin.

Kilpailun odottaminen on toki vähän tylsää selvin päin, mutta menee se paremmin kuin viisi vuotta sitten Jazzien jälkitunnelmissa. Ihan katsomoon juoma pitää tuoda salaa, mutta osa grillaa aidan ulkopuolella ja ei tiedä mäkihypystä mitään. Ja katsomoon ovat pesiytyneet myös Vuvuzelat ja niiden älytön meteli.

Kisaa on ihan mukava seurata, kun pitkä hyppy on todella pitkä ja sen huomaa. Ja kun sitä väkeä on paljon, niin tunnelma on mieletön jo puolta tuntia ennen koekierrosta. Viikonloppuna koekierros aloitetaan täällä yhdeksältä ja varsinainen kisa kymmeneltä.  Erityisesti slovenialaiset saavat omiltaan mielettömän kannustuksen ja se kantoi tänään. Itävalta puhdisti joukkuekilpailussa pöydän ja kotijoukkue venyi upeasti kolmanneksi. Itävallan Gregor Schlierenzauer leiskautti 231,5 m. Oma joukkueemme pelastui katastrofilta Matti Hautamäen ansiosta. Viisi vuotta sitten täällä voiton ottanut Janne Happonen ja alkutalven tähti Ville Larinto ovat loukkaantuneita ja Janne Ahonen lopetti uransa viime viikonvaihteessa Salpausselällä. Oma Suomipaitani (1965-kisojen replika) huomioitiin monta kertaa ja nimenomaan myönteisesti.

Selväpäinen selviää maailmassa. Heti viimeisen hypyn jälkeen lähdin autolleni, koska ei sinne kannattanut jäädä hengailemaan. Pääsin liikkeelle ja arvaustekniikalla yksin reitin ja huomasin olevani letkan kärjessä.

Planica sijaitsee siis viimeisessä umpisuolen päässä ja sinne on vain kapea tie, joten kiitin onneani päästessäni ajoissa liikkeelle. Viimeiset autokunnat ovat todennäköisesti saaneet koottua kadonneet lampaansa lähdölle vasta iltahämärissä.

Varasin hotelliin yhden lisäyön puhelimitse Planicasta. Palattuani oli sähköpostissa iloinen viesti - Joze Mori oli erittäin yllättynyt eilisestä soitostani ja ehdotti tapaamista. Toivottavasti ensi viikolla voi syntyä metsä- ja kylätoiminnan puitteissa jotain sopivaa hankesuunnitelmaa.

Suihkussa käytyäni olinkin jo valmiina hakeutumaan ruokapaikkaan.  Busseihin saa ostaa 2 eurolla kertalippuna muovikortin kaikilta pysäkeiltä. Kone toimi hienosti ja täytyy käydä videoimassa sen toiminta. Bussissa

vilautin korttia lukulaitteeseen ja kuljettaja sanoi jotain äidinkielellään, johon vastasin suomeksi. Sitten hän selvitti erittäin selkeästi ja kohteliaasti, ettei korttiin ollut latautunut rahaa ja kuitti pitää olla tallessa tarkastajia varten.  Koska olin unohtanut ottaa san kartoista mukaani, niin yritin lähteä kuljeskelemaan vanhasta muistista ja kartoitin myös rautatieaseman seutuja, mutta ei ollut kuin pikaravintoloita ja grillejä. Päädyin viimein sitten myös Kolmen Sillan torille ja viimein löytyi Sokol ja muisti palasi pätkittäin, eli täällä oltiin käyty aiemmin. Tarjoilija palveli erittäin sujuvasti englanniksi ja sain kasviskeiton sekä possua nopeasti pöytään ja kahvi päälle, niin olin erittäin tyytyväinen. Olen sitä ennenkin kehunut, mutta Sloveniassa saa osaavaa, välitöntä ja kohteliasta palvelua englanniksi paikasta kuin paikasta.

Hakeuduin bussipysäkille vähän taas summassa ja koska lähtöpysäkillä oli ollut n:o 8 näkyvissä pysähtyvien luettelossa, niin nousun kasiin. Todennäköisesti se olisi tullut pitkän lenkin jälkeen hotellin lähelle, mutta nyt se vei minut koilliselle ulosmenokadulle, kun olisi pitänyt päästä luoteiselle kadulle. Noustuani summassa bussista alkoi kuntouttava iltakävely, kun olinkin parin kilometrin päässä hotelleistani. Jossain vaiheessa silmiin osui tuttuja paikkoja ja pääsin hotellille. Suunnistautumista auttoi huomattavasti täysikuu, joka näkyy tällä hetkellä läheisyyteensä ansiosta suurempana kuin koskaan.