Slovenia se vasta mukava maa onkin

20.3. sunnuntai

Vapaapäivä ja oli aikaa katsoa mäkikisa nyt televisiosta Itävallan kanavalta. Samalla kävin keskustelua sähköpostissa Jože Morin kanssa ja sovimme palaverin maanantai-illalle klo 7, joten kävin varaamassa pari lisäyötä hotellissa. Tuleehan tämä vähän hintoihin, mutta tuon internetin täytyy pelata ja täällä se pelaa. Lisäksi ainainen muuttaminen ottaa voimille. Niin se sunnuntainen mäkikisa jäi yhteen kisakierrokseen. Planican laaksossa oli kaunista, mutta takatuuli esti toisen kierroksen hyppäämisen, joten oli onni, että valitsin lauantain joukkuekisan ja sain nähdä enemmän hyviä hyppyjä. Televiosta oli hyvä seurata tunnelmaa ja Adam Malysin jäähyväiskisaa. Itävallan television kommentaattorina oli entinen maailmancupkunkku Andy Goldberger.

Iltapäivällä tein pienen ajelun lähitienoolle kauniissa säässä. Moottoritie kohti Jeseniceä on todella upea lumipeitteisten vuorten siintäessä ihan lähituntumassa.  Kävin tutustumassa Kranjin vanhaan kaupunkiin ja join euron kahvit historiallisessa kahvilassa auringon lämmössä. Tuuli kävi luoteesta kylmänä kuin kotimaassa aurinkoisena vappuna, mutta kahvilan ulkoterassi oli suojainen. Täällä Sloveniassa on vallalla katukahvilakulttuuri ja ihmiset istuvat terasseilla kahvilla vaikka viltit jalkojen ympäri kiedottuina. Palasin pääkaupunkiin pikkutietä ja kiertelin hissukseen autolla pääkaupungin liepeiden pikkukylissä. On oikeastaan jännää, että tänne Triglavin suuntaan ei ole levittäytynyt yhtään lähiöasutusta, vaan kaupunki loppuu kuin rajattuna.

Ljubljana on kuin hämähäkki: vanha kaupunki ja Ljubljanan linnanvuori ovat hämiksen vartalo ja sinne johtavat liikenneväylät kuin hämähäkin raajoja. Ainakin luoteesta ja pohjoisesta tulevat kolmikaistaiset väylät vetävät hyvin ja ajattavat kaupunkiin autoja kovalla vauhdilla. Kehäteitä pitkin kaupungin ohi pääsee ja syöttöteitä pitkin kaupunkiin. Pysäköintihalleja en ole nähnyt, joten mihin ne autot tungetaan?

Illalla suoritin kuntokävelyä ja kävin vaklaamassa mahdollisen huomisen verkostoyksikön paikkaa, joka on korkeassa talossa maatalousministeriön tiloissa. Jatkoin kuntokävelyä kaupunkiin. Kolmen sillan torilla oli bändi soittamassa ja muutama pari tanssikin katukiveyksellä ja ympärillä riitti katsojia. Menin Ljubljanica joen rannan erääseen ravintolaan syömään keiton ja schnitzelin. Ljubljanan linnan alapuolella oleva vanha kaupunki on sopivan pieni ja sen hahmottaminen on helppoa. Kaupungin taidemuseot sijaitsevat tärkeimmän puiston - Tivolin – tuntumassa. Puistossa on esillä taidetta ja se on suosittu ulkoilupaikka. Tivolin mäen (387 m merenpinnasta) ympäristössä on n. 3 x 15 km metsäalue polkuineen ja ulkoilureitteineen. Täällä voisi normaalisuunnistuksen järjestää siis aivan kaupungin keskustassa.

Puiston laidalla on myös Tivolin jäähalli, jossa pelattiin 1966 jääkiekon MM-kisat. Nyt Ljubljanassa on suurempikin sisähalli mm. koripalloilijoille joten halli on nytteemin vain jääurheilijoiden käytössä tai siellä järjestetään konsertteja. Kuikuilin halliin ja kun nuoret kiekkoilijat olivat verryttelemässä, niin otin yhden oluen ja jäin seuraamaan A-junnupeliä Olimpija –Jesenice.  Suurin osa pojista näytti olevan B-junnuikäisiä. Yritystä oli ja näin muutaman maalin. Kyllä Kie-Han samanikäiset pojat pärjäisivät hyvin näille Slovenian kahden merkittävimmälle joukkueelle.

21.3. maanantai

Alkoi työpäivä jälleen aurinkoisena, mutta tulla hujotti. Suunnittelin kirjeen paikalliselle maaseutuverkostoyksikölle, sillä piti saada jotain konkreettista päivän ajaksi, koska Jože Morin tapaaminen oli vasta illalla. Matej Štepec  vastasi, että tapaaminen sopii puoli kolmelta.  (Slovenian national rural network, Ministry of Agriculture, Forestry and Food. http://enrd.ec.europa.eu/national-rural-networks/nrn-information/slovenia/en/slovenia_home_en.cfm) Soitin lisäksi Itävaltaan Karl Frewaldille, että olen tulossa heidän vaivoikseen tällä viikolla.

Tein kuntokävelyn taas kaupungille ja kävin syömässä La Storiassa keiton ja pastan. Kun jokivarren ravintoloissa oli pulittanut syömisestä 20 €, niin täällä selvisin kympillä. Olisin käynyt vaihtamassa vanhat Slovenian tolarit euroiksi, mutta niitä ei ollutkaan mukana ja kun myöhemmin iltapäivällä olisin voinut tehdä vaihdon, niin pankki oli jo kiinni.

Kävelin sitten ministeriöön ja eläinpuiston Jarin oloinen Matej Štepec tuli vastaan ala-aulaan ja nousimme ylemmän kerroksen neuvotteluhuoneeseen. Matej aloitti kyselemällä, koska slovenialaiset ovat perinteisesti hyviä palaveeraamaan ja tekevät tarkkaa työtä. Itse selostin omaa organisaatiotani ja osuuttani toimintaryhmässä. Olin tietysti todellinen yllätysvieras, kun melkein kävelin kysymättä ovesta sisään. Tuolla laillahan oma isäkin aikoinaan kulki kotimaassa markkinoimassa vesureitaan ja osasaksiaan. Virastot odottavat valmiita hankesuunnitelmia ja ideanpoikasethan eivät kantaudu näihin toimistoihin vaan lähtevät elämään ruohonjuuritasolla. Tällä hetkellä Sloveniassa on käynnissä 3 kansainvälistä hanketta. Matej opasti minua kuitenkin tekemään ehdotuksen paperille, jossa yksilöisin omia potentiaalisia hankkeitamme sekä kertoisin, keitä olen Sloveniassa tavannut.  Heillä hankeraamit eivät ole kovin tiukat, että jos löytyisi mahdollisuuksia. Hän antoi yhden toimintaryhmän osoitteen, josta voi olla hyötyä partnerihaussa. Ainakin Nettisivut ovat selkeät ja projekteista on englanninkieliset kuvaukset. http://www.ra-sotla.si/las/index.php/about-lag

Kävin iltapäivällä keskikaupungilla ja nyt vingutin pari kerta liikaa korttiani myyntiautomaatissa, koska bussiin noustessani näkyi punainen ruksi. Kuski oli ilmeisesti suomalainen kun ei puhunut mitään. Opeteltavaa olisikin lippuautomaatissa ainakin Markus Kajolla ja sen jälkeen ihmeteltävää.  Ja kyllä monelle mielensä pahoittajalle olisi tämän fiksun laitteen äärellä pahoiteltavaa. Ja tuli se hetki matkalla jolloin on käytävä mäkkärillä. Asiallinen aikuinen vartija avasi oven. Silmäilyä otsalautaan ja heti myönteistä oli se, että hampurilaisateriassa ranskisten vaihtoehtona oli salaatti. Kun arvelin myyjän kysyvän, että söisinkö täällä, niin vastasin: ”Hiö”, johon myyjä ”On tö miil ingluuds not biö”. No söin aterian, kävin vessassa ja join vielä kahvit.

Perspektiivi pettääJože Mori (takana)  Jože Prahia ½ metriä pidempi

Seitsemältä illalla tulivat hotelille majakka ja perävaunu Jože Mori ja Jože Prah. He ovat paikallisen metsäkeskuksen miehiä ja työskentelevät monien käytännön läheistenhankkeiden parissa. http://www.zgs.gov.si/eng/about-sfs/organization/slovenia-forest-service/index.html  Mori on minulle tuttu jo vuodesta 2003 ja hän on ollut rakentamassa Slovenian metsänomistajien organisaatioita. Prah tuli tutuksi 2006, kun hän esitteli omalle Leonardo-ryhmällemme grillihiilihanketta. Maaseutuyrittäjät hiiltävät grillihiiliä perinteisissä miiluissa ja hankkeen avulla on muodostettu markkinointirengas. Metsäkeskus on mukana monessa kansainvälisessä hankkeessa mm. yhteistyössä tutkimuslaitoksen kanssa (InterregIVC). Ihmisten ja metsäluonnon yhteensovittaminen on metsäkeskuksen tehtäviä ja siihen soveltuvat hakkeet metsäpolkujen ja opastusreittien rakentaminen, metsän muut tuotteet (muut kuin puu), kaadetaanko puu ala- vai yläkuulla jne.

Myös metsänomistajien opetusta ja neuvontaa on ollut Leander-hankkeissa, mutta äkkipäätään ei löytynyt netistä tietoa, koska asioista on kirjoitettu ilmeisesti metsäkeskuksen intrassa.  Parin toimintaryhmän linkit sain kollegoilta vielä vihjeeksi. http://www.ktrc-radece.si/pozdravnastranENG2009.htm tässä ryhmässä Prah on ollut erityisesti mukana mm. hiiltohankkeissa. Tästä kehystyskeskuksesta ei puolestaan löytynyt englanninkielisiä sivuja http://www.bsc-kranj.si/. Tapaamisesta jäi myönteinen kuva ja jo vuonna 2006 havaitsin, että hiiltohankkeen kanssa voisi syntyä yhteistyötä.

22.3. tiistai

Kamat kasaan ja matkaan aurinkoisessa kevätsäässä. Matka sujui alkupäässä hyvin, koska osasin jo hakeutua Ljubljanasta ulos oikeaa reittiä. Uudet moottoritiet on rakennettu myös niin, että maisematkin näkyvät ja mikäpä on Sloveniaa ihaillessa. Itävallan puolella tiet ovat vanhempia ja siksi vähän möykkyisiä. Pysähdyin kahville ja ostin samalla myös karttakirjan, kun se vanhempi painos unohti kotia. Sain paremman – karttasivut ovat järkevässä järjestyksessä ja on mm. välimatkataulukko.

Otin alas moottoritieltä Grimmensteinin kohdalla ja kävin kääntämässä Kirchaussa ja samalla vilkaisin miltä Wathin koulu näyttää nyt. Ei muutoksia havaittavissa. Ehkä täällä tulee käytyä. Päädyin ajamaan tätä moottoritien suuntaista 54 / 17 tietä, koska halusin välttää Wienin moottoritiemutkat. Vähän ennen Wiener Neustadia soitti Marian Huštak, että nyt olisi lippuja saatavilla Bratislavaan. Siitä tavoittelemaan Metsäliiton miehiä ja illan kuluessa Marian osti 20 lippua Suomi – Tanska otteluun. Käyn huomenna maksamassa rahat Marianin tilille Bratislavaan ja Metsäliiton miehet maksavat puolestaan minulle. Lisäksi oli tullut sähköpostia, että metsäkeskuksen henkilökunta suunnittelee syksyksi Slovakian matkaa ja minua pyydettiin konsultiksi.

Wienin läpäisyyn löytyi siis suora reitti Shönbrunnin puiston kulman kiertäen. Majoituin Tullniin hostelliin, jonka olin varannut netissä ja maksanut varausmaksun, luulin maksaneeni koko hinnan, mutta varausmaksun periminen on järkevää ja vain majoittujat maksavat yöpymisestä. Kävin ostamassa saksaksi kengännauhat ja ruokailin Adelbräun panimoravintolassa: keitossa oli maksaknöödeli ja sitten erittäin suolaiset makkarat kera ranskalaisten.

Iltahämärässä oli hienoa kävellä Tonavan rantapuistossa kevätillassa ja havaita roomalaisajan historiaa. Majoitukseni on Marcus Aureiliuksen puiston liepeillä. Päivän aikana sain ilouutisen, että Michal ja Ivanka ovat saanet pojan.

Lippuja jääkiekon MM-kisoihin