Kansalaisvelvollisuus täytetty Bratislavassa ja työviikko täyteen

6.4. keskiviikko

Lähdin jo aamuseitsemältä kohti Bratislavaa. Ajokeli oli hyvä, mutta Zlaté Moravcen ja Nitran välillä oli tapahtunut todennäköisesti joku onnettomuus, koska poliisit ohjasivat liikenteen kiertotietä Nitraan. (Paluumatkalla näimme tieltä hinattavan vaurioitunutta linja-autoa.) Liikenne tietysti jonoutui lähestytettäessä Nitraa. Tiesin kuitenkin ajan riittävän eikä tarvinnut hötkyillä. Bratislavan eteläpuoleisella moottoritiellä oli seuraava etanajono, mutta sekin aukeni ja kiertämällä lännenpuoleisista siltaa pääsin Bratislavan linnan alapuoleiselle yksityiselle parkkipaikalle. Siellä ukko selittää kaikille yhtä innokkaasti puutteellisella saksalla, että vanha kaupunki on tuossa risaisen aidan takana parin sadan metrin ja kahden minuutin kävelyn päässä. Palattuani ukko ei sitten osannutkaan sanoa: ”Ein Euro fünfzig, bitte”, vaan tarjosin hänelle euroa. No selvisi sitten jotenkin, että puolitoista ekua oli taksa.

Kävelin noin kilometrin Suomen suurlähetystöön. Odotettuani hieman aikaa luodin kestävien lasien takana tultiin minulle avaamaan ovi ja pääsin äänestämään. Äänestyslippuun tein numeron varmalla kädellä ja suljin sen kuoreen. Täytin itse lomakkeen, johon tulivat henkilötietoni ja Vaasan keskusvaalilautakunnan osoite. Vaalitoimisija täytti oman osansa ja sen jälkeen paperi ja äänestyslippukuori suljettiin postitettavaan kuoreen.  Tämäkin kokemus on nyt siis kirjattu.

Pääsin autolle ja osasin jo koukata Tonavan rannan pääkadulle. Paperikartan perusteella ei siten ollutkaan niin helppoa löytää linja-autoasemaa, koska tuon vanhan matalan ja nuhruisen rakennuksen ympäristöön on ilmaantunut uusia pilvenpiirtäjiä. Löysin sinne ja onneksi löytyi myös tila autolle. Ostin aulamyymälästä sämpylän, kävelin ulos tulolaiturille ja siellähän oli jo Postbuss ja Miffe ja Malla astuivat ulos. Ei olisi ajoitus voinut paremmin osua ja samoin oli mennyt matkalaisella – he olivat päässet Wienissä ihan lennossa bussiin ja Slovakiaan.

Bratislavan lentokenttä on vanhaliiton aikainen ja nuhjuinen, mutta onneksi löytyi parkkipaikka (Kuva Miffen)

Siitä sitten ajeltiin heräävässä kevään vihreydessä kohti Nitraa ja Zvolenia. Kotimaassa oli ollut harmaa ja märkä aamu ja Helsingissä hämmästyttävän paljon lunta. Bratislavan seutuvilla kesä on luonnollisesti etenemässä nopeammin, koska korkeus merenpinnasta on n. 170 m ja Zvolen sijaitsee yli 400 metrissä. Moottoritietyömaalla oli paljon porukkaa näkyvissä ja paikalliset eivät usko moottoritien kovin nopeaan valmistumiseen. Hyvin täällä on mielestäni edistytty näiden kahdeksan vuoden aikana. Muka paikkakuntalaisena esittelin ympäristöä turisteillemme matkalla hotelliin, mutta ei päivää, ettei poliisiasiaa. Pääaukion sivukatua ehdin ajaa 30 metriä ja alkoi tulla vastaan sen näköisiä autoja, että ajoin kiellettyyn ajosuuntaan. Ja tietysti seuraava auto oli Policia. Kaksi nuorta konstaapelia pyysi paperit nähtäväksi. Tällä kertaa selvisin tarkastuksella.

Kävin vaihtamassa paitaa, sukkia ja kenkiä ja kiiruhdin työpaikalle, jossa oli Ludmilan 40-vuotissynttärit meneillään. Päivänsankari oli leiponut kaikenlasta hyvää ja tarjolla oli myös papusalaattia sekä leikkeitä. Siinä meni hulppeasti pari tuntia keskustellessa ja välillä otettiin pikkunapantereita likööriä. Vieraan kielen seuraaminen on vaikeaa ja olen siksi huono opiskelija, että slovakian taitoni ei kehity harppauksin täällä ollessani. Sen sijaan ruotsalaisia on kiva seurata keskusteluissaan, koska suurella osalla ruotsalaisista ei ole murrevammaa. Esimerkiksi curlingin MM-kisoissa voi seurata aika hyvin ruotsalaisten aikeita.

Kävin tyttöjen hotellissa (Franko) ja huone näytti hulppean hyvältä, joten hinta 63€/yö ja laatu näyttävät suhteeltaan hyviltä. Sitten käveltiin katsomaan mun kämppää ja menimme lähiravintola Victoriaan, jossa pilasin pastorin kauluksen eli pari pihviä yht. 250 g, pinaattia ja paljon ranskalaisia. Onneksi sain toisen pihvin vietäväksi kotiin ja jääkaappiin.

7.4. torstai

Täällä on oppinut heräämään jo ennen kuutta, mutta sehän on ennen seitsemää koti-Suomessa. On kuitenkin hyvin aikaa tehdä aamupalaa ja katsoa vaikka edellisillan jääkiekko-ottelun uusintaa teeveestä.

Töissä tutkiskelin ja perehdyin Manner Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan, jotta osaan tarvittaessa laitaa Suomen ratkaisut oikeaan mittaan muiden maiden ratkaisujen kanssa. Netti on tässä tilanteessa todella hyvä, sillä laajoja asiakirjoja on saatavana ja niistä voi leikata ja liimata tekstejä. Maaseutuverkostoyksikön sivuilta löytyy myös englanninkielisiä esityksiä, joista saan tukea. Ensi viikolla tapan ensimmäiset kentän henkilöt, joten nähdään mitä kehittyy.

Zvolen kevät on heräämässä (Kuva Miffen)

Miffe ja Malla olivat käyneet Zvolenin muinaislinnan raunioilla ja palasivat tyytyväisyyttä uhkuen. Samalla sain tiedon, että jäähalli on remontoitu ja siellä on toiminnassa hyvä ravintola. Viitisen vuotta siteen täällä käydessäni oli jäähalli jotenkin käyttökelpoinen, mutta todella remontin tarpeessa. Sitten iltapäivällä tytöt kävivät tutustumassa työpaikkaani ja esittelin heille lähimmät työtoverini.

Työpari Humis ja Michal (Kuva Miffen)

Töiden jälkeen menin Ticket Portalin asiatoimistoon, mutta silti vielä puuttui Verification code! On todennäköistä, että tuon koodin viestin olen deletoinut vahingossa. No joka tapauksessa toimiston tyttö osasi sen verran englantia, että asiaa selviteltiin ja sain liput puhelimitse. Metsäliiton 2 lippua roikkuu vielä ilmassa.

Katselin vielä alkuillasta ekaa erä Kosičen ja Popradin 5. loppuottelusta. Sen vei Marianin iloksi Kosiče ja jälleen tuli mestaruus. Kannattajat ovat katsomossa seuran alkuperäisissä oranssi musta väreissä. Kaupungin suurin tehdas US Steel sponsoroi sekä areenaa että joukkuetta ja siksi joukkue joutuu pelaamaan sinisissä. http://www.hckosice.sk/

Illalla söimme pitkän kaavan kautta Academicassa eli ravintolaoppilaitoksen ravintolassa. http://www.hotel-academic.sk/  Hovimestari on myös opiskelijoille opettaja ja ohjaa heidän toimintaansa pääosin lähes huomaamattomin liikkein, mutta jos joitakin ruokailuvälineitä puuttuu pöydästä, täytyy hänen suhauttaa siitä vähän kuuluvammin. Söimme hyvät portsuunat: Miffe ja minä käristyksen tyyppistä ja Malla pihviä. Viini valitsi Malla ja näytös sinällään on se, miten hovi esittelee viinin, sytyttää kynttilän, avaa pullon ja kaataa viinin tarjoilusorsaan, jolloin viini saa happea ja temperoituu. Viinin väri tarkistetaan kynttilän valoa vasten. Korkki pitää haistaa ja sitten viini maistaa. Minullekin viini maistui tällä kertaa ihan hyvältä. Jälkiruoaksi tilattiin liekitetyt lätyt. Ja sekin on hovimestarin näytöstä, jolloin liekityksen ajaksi valot himmennetään salista.

Olimme mahat pullollaan, mutta kävimme vielä iltakupilla Victoriassa. Tarvittaessa siellä pääsee eroon pienestä liharuokien nälästä. http://www.prevas.sk/ Vatsallaan nukkuminen maha täynnä ei ole aina mukavaa, mutta onneksi työt olivat tuoneet samariinia.

8.4. perjantai

Ensimmäinen työviikko täyttyy. Aamupalaksi riitti sämpylä, teetä ja kahvia, salaattia, retiisiä ja omena. Ulkona aamu vaikutti eilistä iltaa viileämmältä ja tuuli tuntui aika voimakkaalta.

Töissä puuhailin bioenergia sivujen parissa. Ainakin näin alkuvaiheessa työstän pääaiheitani vuoropäivin, jotta kukin aihe saa levätä päivän ja kehittyä alitajunnassa. Mielenkiintoani herättää näiden Keski-Euroopan maiden energian käytön jakautuma. Olen löytänyt piirakkakuviot Suomesta ja Slovakiasta. Kunhan piirakka löytyy Itävallasta ja Saksasta on helppo arvioida se, kuinka paljon puuta ja heinää tarvittaisiin korvaamaan suljettavat atomivoimalat, tai paljonko olisi poltettava lisää öljyä ja hiiltä.

Välillä nukutti, notta täytyi keittää kahvia. Kävin syömässä lähibaarissa leikkeen ja perunasalaatin. Täällä lounasaikaan toimii tarjoilu vähintään yhtä nopeasti, kuin söisi seisovasta pöydästä ja meikäläiselle ne hinnat: leike ja kivennäisvesi 3,25 €.

Iltapäivällä teimme vierailun Banská Stiavnicaan. Tytöt siinä ihmettelivät nousua kukkuloille ja kapea tietä sekä vauhtia, jota vastaantulevat autot ajoivat. Otimme pysäköintipaikan keskustorilta ja kävimme kaivosmuseon kivinäyttelyssä. Soitin Odrej Halanille ja odottelimme häntä torilla vähän viilenevässä säässä. Ondrejlla tuntuu olevan aktiviteetteja. Hän saapui paikalle Vaimonsa Zsusanan ja puolivuotiaan tyttärensä Michaelan kanssa. Kahvilaan mennessämme kohtasimme myös pikaisesti koulun rehtorin Rudolf Valovičin. Menimme viehättävään kahvilaan Vanhaan Rouvaan. Keskustelimme noin tunnin ja ainakin Ondrejn kanssa on hyvä jatkaa oppilasvaihtoa. Hän on käynyt Toivalassa, koska Siilijärven kansaa Banská Stiavnicalla on ollut jo vuosia kestänyt yhteistyö. Ajoimme vielä kukkulalle kuvaamaan maisemia. Tytöt olivat yllättyneitä näkemästään.

Banská Stiavnican englanninope Ondrej ja rehtori Josef (Kuva Miffen)

Illalla olikin sitten suunnistuskamppeiden pakkaamista. Polvi tuntui suhteellisen hyvältä, mutta löysin yllättäen päkiästä rakon, jonka olin saanut ontuessani kaduilla ohutpohjaisilla kengillä eilisiltana mennessämme viini-illallisille.