Liekeissä bioenergiaan

23.5. maanantai

Lähdin aamuseitsemältä ajelemaan kohti Itävaltaa ja Tullnia. Matk vei yllättävän paljon aikaa, mutta olin ajoissa perillä. Olen mieltynyt ajelemaan pikkuteitä, kuten Tonavan pohjoispuolen 3-tietä. Kaupungin alueella liikennevalot vievät oman aikansa.  Ehdin ajoissa koululle ja samaan aikaan tuli myös ryhmämme.

BioE ammattitutkintoryhmä vahvistettuna muutamalla toimihenkilöllä

Rouva Claudia tuli paikalle ja pääsimme syömään. Syönnin jälkeen ilmestyikin sitten paikalle rehtori Meisl ja siitä alkoi retkeilymeno. Ensin vierailimme Bauerkompost yrityksessä, jolla on hoidossa Niederösterreich Staat Kindergardenin lämmitys. Paikka on entinen linna ja yritys hoitaa sen lämmityksen hakevoimalalla. Mahdollisuus siirtyä biomassaan tuli, kun vanha kaasupoltin levisi. Yrityksellä on iso terminaali, jossa kompostoidaan biomateriaaleja sekä murskataan ja hakettaan energiapuuta, joka on jaeta rakennusjätteistä jättipoppeleihin.

Bauerkompost kompostoi, hakettaa, tuottaa lämpöä ja firmalle maksetaan että se hakee ilmaiset polttoaneet pois ihmisten vaivoista

Öljyn puristaminen mm. auringonkukkien siemenistä on toinen yrityksen toimintamuoto. Puristuksessa tulee öljyä sekä eläimille valkuaispitoista rehua. Muutaman suodatuskierroksen jälkeen kasviöljy on kelvollista liikennepolttoaineeksi. Hallilla viljelijät myyvät öljyä ulos dieselin hinnalla. Öljyä syntyy 20 000 litraa vuodessa. Koneita käynnistetään ensin dieselillä ja sen jälkeen ajetaan kylmäpuristetulla öljyllä ja konevalmistajien takuut kuulemma pelaavat. Saksassa maksavat tukiasia litralle 20 snt ja täällä myyvät asiakkaille dieselin hinnalla. Yksi litra öljyä tulee 3 litraa öljyä. Hehtaarituotto on 3500 kg, joten öljyä saadaan alalta 1000 litraa. Samalla tule sivutuotetta rehuksi 2000 kg/ha.

Ilmaista Tonavan ajopuuta polttoon

Seuraava vierailukohde oli Friewaldin tila, jossa energia tuotetaan bioöljyllä. Öljyllä pyöritetään dieselmoottoreita, joiden lämpö käytetään rakennuksissa hyödyksi ja generaattoreista syntynyt sähkö käytetään myös kotona ja ylimääräinen voidaan syöttää valtakunnan verkkoon. Kupotan diesel pyörii auringonkukkaöljyllä ja teho on 25 kWh sähköä ja 40 kWh lämpöä. Suomessa ei ole käytössä syöttötariffia, joka mhdollistaisi pienimuotoisen lämmön ja sähkön tuotannon. Saksassa on taattu sähkön tuottajille 20 snt/kWh takuuhinta verkkoon tuotetusta sähköstä seuraavaksi kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Itävallassa taataan vastaavasti 16 snt kilowattitunnilta seuraavaksi 13 vuodeksi. Itävallassa voi myydä sähköä suoraan vaikka naapurille ja vaikka se olisi kuinka likaista.  Rouva ja tytär tarjosivat vielä snapsit.

Seuraava kohde oli koulun energiapuun koeviljelmä. Viljelmä oli perustettu vuonna 2007 poppelille ja energiapajulle. Poppeli toimii myös hyvin aavoilla peltoalueilla tuulensuojana sekä rinnemailla eroosion ehkäisijänä. Keskivuosituotos oli 9,3 kuivapainotonnia hehtaarilla eli 19,5 tuoretonnia, joka merkitsee noin 55 hakekuutiometriä ja 22 kiintokuutiometriä hehtaarilla. Kokonaistuotos todettiin korjuun jälkeen eli kolmen kasvukauden kokonaistuotos olisi 175 hakekuutiota ja 65 kiintokuutiota hehtaarilla.

Poikkesimme myös pikkukylällä kahvilla ja tortulla ja samalla saimme tutustua itävaltalaiseen pienyrittämisen malliin. Tuotteita tuotetaan paikallisesti ja markkinat ovat useimmiten lähimarkkinoita. Osa porukasta osti lähellä tuotettua snapsia muutamia pulloja. Paikalliset ihmiset pyörittävät myös rahaa ja istuvat lähikuppilassa kahvilla tai viinillä. Tullnin alueella on peltoa 52000 ha ja metsää 15000 ha, väkimäärä itse kaupungissa on 13000 henkeä ja kaupunkialueen pinta-ala on 72 km². Tullnin lämpövoimalaa tarkkailtiin ulkoa päin. Molemmilla kattiloilla on tehoa 6 MW. Puusta maksetaan laitoksella 90 – 120 €/kuivapainotonni eli kiinnosta n. 30 – 50 €.

Kiersimme vielä parin puutarhayrityksen laajan pihan kautta ja takana tulevat saivat ihmetellä Meislin huitomisia etuautossa. Söimme pienen iltapalan koululla ja rehtori selosti voimakkaasti yksinkertaista bioenergiamallia ja piirsi paperille kaavioita. Kuvaava esimerkki on vertaus 60-lukuun, jolloin Itävallassa oli 300000 hevosta syömässä biomassaa 1 ha/v/hepo. Nyt tuo ala voidaan ottaa ilman omantunnon tuskia energiakäyttöön.

Illalla kerittiin ottaa pieni tutustuminen Tullniin ja Adlerbäu olueen.

24.5. tiistai

Pension Springbrunn oli ihan hyvä ja edullinen paikka yöpyä. Seniori-iässä oleva yrittäjäpariskunta tarjoili aamupalaa rutiinillaan, johon ei ollut varaa sekaantua. Ainakin tilaukset onnistuivat, koska he toistivat kaiken haluamamme selvällä saksalla.

Lähtö yhdeksältä eikä mitään kiirettä.  No, sitä ei ollut, mutta kohteita riitti 12 tuntia. Ylimääräisiä pikkupysähdyksiä tuli historia ja kulttuurimielessä: mm. sodanjälkeisen ajan ulkoministerin Lepold Figlin kotimuseon kohdalla. Hän oli henkilö, joka oli irrottamassa Itävaltaa Neuvostoliiton miehityksestä 1955.

Ajoimme Reidlingin kylää, jossa Karl Hinterbacherilklla on n. 6000 sikaa ja sonnalle ja lietteelle on tehtävä jotain. Tilalla tehdään biokaasua eli metaania (90%) ja hiilidioksidia (10%). Rehumaissia on 200 ha . Tämä on eräs ensimmäisistä biokaasulaitoksista Itävallassa. Tuotannossa syntyy biokaasua 6000 m3/vrk. Kaasu käyttää Jenbacherin dieseliä, joka hieroo vuodessa 1750 MWh sähköä ja 1600 MWh lämpöä. Syöttötariffijärjestelmä takaa sähkön myynnin verkkoon. Keskimääräinen sähkön tuotantohinta on Itävallassa 8 – 9 snt/kWh, joten valtio on taannut pienille sähköntuottajille takuuhinnan 15 snt/kWh 15 vuodeksi. (Saksa maksaa tuottajalle 19 – 20 snt/kwh 20 vuoden ajan). Sähkön kuluttajahinta on Itävallassa 17 – 18 snt/kWh ja farmari maksaa sähköstään kolmisen senttiä vähemmän. Tilalla on myös koelaitos, jossa Tullnin oppilaitos on hankepartnerina. Lämpöverkkoa on kylässä 12 km.

Kierisimme huitomislenkin myös Sitzenbergin tyttökoulun ympäri sekä silmäilimme auton lasista kalalaitosta. Sitten tulimme Josef Gruggerelin tilalle, jossa saimme annoksen bioenergiauskoa. Tämä luomutila on omavarainen energian suhteen. Lapsetkin tuntuivat olevan työn touhussa eikä näyttänyt olevan koulupäivä. Tilan peltopinta-ala on 80 ha ja metsää 35 ha. Tila puristaa auringonkukkaöljyä myyntiin ja kaikki omassa käytössä olevat koneet käyvät kotoisella öljyllä. Tuotanto on 15000 litraa vuodessa, joka vaatii vähän toistakymmentä hehtaaria auringonkukkaviljelystä vuosittain. Ruokaöljystä saa 4 €/l ja polttoaineesta 1,3 €/l. Vuoroviljelmällä 6 vuoden kierrolla palkokasveja – mm. sinimailasta - pidetään maan typpitasapaino kunnossa. Josefin tila on yhteistyössä koulun kanssa ja täällä isäntä opettaa oppilaille konkreettisesti maaperäoppia mm. sen miten korkealla oleva pohjavesi nousee kapillaari-ilmiön ansiosta.

Rehtori Josef jaksoi opastaa meitä pitkiä päiviä

Välillä poikettiin syömään maaseutuyritykseen tukeva liha-ateria ja veteen sekoitettu viini (hollerschaftia) oli palan painikkeena. Ja siteen autoihin. Seuraava kohde oli Vesivoimala Herzogenburgin laidalla. Tonavan sivuhaaraan Traiseniin virtaa useita pikkujokia. Kaatoa Traisenissa on St. Pöltenin ja pääuoman välillä 70 m 17 kilometrin matkalla, joten on ollut mahdollista rakentaa useita sähkövoimaloita vanhojen myllyjen yhteyteen (tuloportissa luki: Lindenhofmühle 1220). Kahdessa sivujoessa on 56 sähkövoimalaa. Eka generaattori on saatu tänne 1860-luvulla. 5 – 6 kuutiometrin sekuntivirtaus takaa 250 kW:n tehon. Vuosikustannukset ovat 20 – 2500 €, joten voimala hieroo pelkkää rahaa normaalin jauhotoiminnan päälle.

Ohjelmastahan meillä ei ollut mitään tietoa, mutta seuraavaksi ajoimme Eggerin lastulevytehtaalle (Rohspanplatten). http://www.egger.com/de_AT/Industry/_/N-1z13y9w  Egger on itävaltalainen 1961 perustettu konserni, joka on rakentamisen ja sisustamisen kokonaisosaaja.  Tuotannossa pääosissa ovat sahatavara jatkojalosteineen, levyt ja huonekalut sekä ympäristöosaaminen. Puumassaa tarvitaan 50 – 60 t/h, josta 12 t on polttohaketta. Hake kuivataan kolmella rumpukuivurilla, koska lastulevy vaatii täysin kuivan raaka-aineen. Tällä tehtaalla on 40 MW lämpökattila ja sähkön tuotantokapasiteetti on 15 MW. Laitos tuottaa itse tarvitsemansa sähkön ja myy ylimääräisen ulos (teoriassa: kaikkia sähkö syötetään verkkoon ja tarvittava sähkö otetaan verkosta ja homma hoidetaan laskutuksella). Lastulevyä täällä tuotetaan 2000 m³/vrk tehtaan 360 henkilön voimin. Puun takaa tuli tieto, että samalla tontilla on myös olutpanimo, jonka juuret ovat vuodelta 1675 ja Egger aloitti panimotuotannon vuonna 1978.

Ja sitten panimopubiin. Oppaamme tarttui hanaan ja Meisl oli tarjoilemassa. Piti vähän hotalehtaa,  sillä kahden lasillisen jälkeen Meisl oli jo lähdössä ja rattiin.

Välillä ajelimme Guggerelin parhaille pelloille katselemaan auringonkukkaviljelmän edistymistä. Ja siitä huristeltiin Herzogenburgin länsipuolen viljely-ylängölle ihmettelemään EVN tuulivoimapuistoa, jossa toistakymmentä 2MW:n tehoista sähkötuulimyllyä jauhoi energiaa suotuisissa olosuhteissa. http://www.evn.at/Gruppe.aspx

Missä on jätetuulen loppusijoituspaikka?

Seuraava kohde oli isäntä Josefin akasiametsä. Valeakasia (Robinia pseudoacacia) on Pohjois- ja Väli-Amerikkalainen tuontipuu, jonka puuaines on raskasta ja kovaa. Polttopuuksi se kelpaa hyvin ja parhaista rungosta isäntä kasvattaa mekaaniseen jalostukseen soveliaita runkoja. Perheen poika oli pihassa kuorimassa pahkaisia runkoja painepesurilla. Sekapuustossa oli myös mm. mäntyä, tammea ja pyökkiä. Parhaissa kohdissa puusto oli 600 m³/ha. Tässä vaiheessa hyvästelimme isäntä Guggerellin ja annoimme pienet lahjat.

Valeakaasian harvennsmalli

”Ajo jatkuu”, kertoo Vimpelin kenttäkuulutus. Seuraavaksi Josef halusi esitellä meille paikallisten viininviljelijöiden markkinointiverkoston eli rinteisiin rakennetun viinikellaririvistön. Viinikellareita on enemmän rivissä kuin Närpiön kirkonmäen hevostalleja. Useassa kellarissa on myös ravintola. Erityisesti viininkorjuun aikaan (die Weinlese) ihmiset parveilevat tänne maistelemaan uuden viinin laatua. Nytkin arki-iltana oli paikalla runsaasti lähiseutujen asukkaita. Tällä kertaa Meisl otti vain veteen sekoitettua punaviiniä. Meille tuotiin viini painikkeeksi myös juustotarjotin. Näillä seuduilla tuntuvat olevan viinipaikat erikseen ja niissä on turha vinkua olutta.

Aurinko alkoi laskeutua, mutta Josef ei luovuta. Pysähdyimme ratsastuskeskukseen ja jostain saatiin metsästettyä isäntä paikalle. Tuliterässä keskuksessa oli tilat ainakin kahdeksallekymmenelle hevolle, tallit huippukunnossa, maneesi paremmin rakennettu kuin Alavuden jäähalli. Kyseessä oli Gerhard isännän sivuelinkeino. Ja taas oluelle isännän hevostallin pubiin. Vierailun päätarkoitus toteutui sitten kun kävimme muutaman sadan metrin päässä olevassa insinööritoimiston rakennuksessa. Sen pitäisi olla pelkästään energiaa tuottava eli ihmisten ja tietokoneiden lämpö tuottaa taloon plusmerkkisen energiamäärän. Kellarissa on toki hirvittävä määrä lämmönvaihtimia ja pumppuja sekä pillistöä ympäri taloa, joten tarvitsen uskonvahvistusta. Perusratkaisuna on maalämmitys 11 asteisesta pohjavedestä. http://www.xenon.cc/consulting-energieoptimiertes-bauen.php

Ilta alkaa hämärtää, mutta kun kohde on tarpeeksi suuri, niin se näkyy iltavalossa. Tonavan rantaan Zentendorfiin rakennettiin 70-luvulla atomivoimala, mutta vuoden 1978 kansanäänestyksessä päättivät itävaltalaiset, ettei voimalaa otetakkaan käyttöön. Nyt tuo kolossi on vain harjoituspaikkana ja Itävalta joutuu ostamaan atomisähkönsä naapurimaista. http://de.wikipedia.org/wiki/Kernkraftwerk_Zwentendorf

Atomivoimalaa ei koskaan käynnistetty

Kello oli jo kahdeksan, kun tulimme koululle takaisin. Oli pikkuhilkulla, ettei Meisl alkanut esittelemään meille koulunsa lämpökattialarepertuaaria, mutta hänellä oli vielä maatilansa päivän työt tekemättä ja aamulla lähtö Luxemburgiin, joten hyvästelimme noin yhdeksän maissa. Claudia viipyi vielä seurassa jonkin aikaa.

Päästiin majoitukseen, mutta huolimatta päivällä syödystä runsaasta ja hyvästä liha-annoksesta suurella osalla oli taas nälkä. Kaupungilla ruokalat olivat laittaneet jo tiskirätit kuivumaan eikä pitseriakaan ollut enää auki, joten pelastuksesi jäi kiinalainen ravintola. Nälkäiset saivat erittäin runsaat ja maittavat annokset, tyyntyväisen ja uneliaan mielen.

25.5. keskiviikko

Aamuherätys oli normaali, koska tälle päivälle ei tulisi kiireitä. Pension Springbrunnin pariskunta palveli auliisti ja kun lasku oli etukäteen maksettu, niin pääsimme lähtemään kohti Seebensteinia ja Warthia. Otin valinnan A2 tielle Purkersdorfin kautta, koska tie on lyhempi. Ennen kaupunkia oli kuitenkin tietöitä ja vain yksi kaita käytössä, joten jouduimme seisomaan jonossa todennäköisesti sen edestä, mitä pidempi reitti Tonavan pohjoispuolta moottoriteitä pitkin olisi ottanut. Kollega Charly oli Seebensteinissa vastassa ja melkein ekana ihmetteli autoni lohkolämmittimen töpseliä. Alkupalaksi nautimme mehua ja jykevät hodarit sekä kahvia. Sitten kiersimme Waldjugendspielen radan, joka on Ala-Itävallassa vuotuinen koulujen välinen luonto ja metsäkilpailu 10 – 12-vuotiaille koululaisille. Paras koulu saa kiertopalkinnon. Noin parin kilometrin reitillä on tehtävärasteja. Ensin kipusimme ylös linnavuorelle ja sitten takaisin metsäautotietä. Metsäammattilaiset ovat innokkaana järjestämässä tapahtumaa.

Metsäammattilaiset järjestävät koululasille kivaa

Kävimme syömässä Warthin koululla ja sitten ajoimme Wiener Neustadtin lähelle Steyerin ampumaradalle. Steyer on itävaltalaisille must, kun aletaan puhua metsästysaseista. Oppaanamme oli kollega Herman, joka järjesti ryhmällemme metsästäjätutkinnon ensimmäisen tason ampumakokeen. Ammuimme parin harjoituslaukauksen jälkeen 3 kutia istuvaltaan ja seuraavat 2 laukausta harjanvarsituelta seisaaltaan. Osuin yllättävän hyvin kauriin kuvaan sadalta metriltä. Borisov oli voittaja, Asko toinen ja Jonna kolmas. Voittomaljoiksi joimme oluet yläkerran ravintolassa. Ampumakeskuksessa kävi kuhina: joku toi asiakasryhmiään ampumaan, jotkut ampuivat muuten vaan ja jotkut kävivät lisäksi metsästysmyymälässä ostoksilla.

Ei olisi tullut hirvimerkkiä

Gasthof Pichler oli hotellimme ja edullinen sellainen. Keskiviikko oli lepopäivä, joten kävimme ostelemassa virvokkeet Sparista. Tänä iltana minä lupauduin kuljettajaksi ja ryhmämme saatiin siirtymään kahdella kuljetuksella Warhin koululle. Lobner ja Mayer ja söimme lihaisan iltapalan leivän kera. Nyt ei tullut enää arviointivirhettä piparjuuren määrässä. Herman veteli sitä kuitenkin koko leivän täydeltä. Kollegoillamme oli valvontavuoro, joka tarkoittaa sitä, että kahden miesopettajan ja yhden naisopen on yövyttävä koululla. Pojat nappailivat siinä olutta melkein samaan tahtiin kuin ryhmämme. Liikenteessä toleranssiraja on 0,5 niin kuin meilläkin, mutta 0,5 – 0,8 saa olla veressä ja saa vain sakot ja sen päälle olevista lukemista lähtee kortti kuivumaan. Koulussa on oppilaita n. 250 eikä kaikkia halukkaita voida valita kouluun.

Uskonnolliset arvot ovat Warthissa korkealla, vaikka siellä opetetaankin siiderin ja snapsi tekoa

Sitten Charly pääsi omaan innokkaaseen tapaansa esittelemään koulua ja ympäristöä. Käytiin pyöreäpuurunkoisessa katoksessa, joka oli aiottu metsäkoneille, mutta maatalousmiehet olivat sen vallanneet. Navetassa nähtiin mahtisonni ja uudemmassa navetassa lehmiä. Itävaltalaiset lehmät ovat vahvempirakenteisia kuin suomalaiset. Koulun seinällä on uskonnollinen kuva maanviljelyksestä ja samalla teksti julistaa: ”Tue du das deine – Gott tut das Seine”. Ja sitten ryhmäläisiämme ihmetytti koulussa tehty siideri sekä nurkassa pulputtava snapsipannu. Uutuutena näimme kettingillä kantoon kiinnitettävän kaatoraudan, jossa on ruuvipenkin tapainen kaatoleuka auttamassa puun kaatoa jyrkkään vastarinteeseen.

Oppilaathan ovat täällä koulussa aivan ihania. He tervehtivät reippaasti vieraita ja illan vapaa-ajan toimet olivat ainakin meidän silmin nähtynä terveelliset. Osa pelasi jalkapalloa ja osa rantalentopalloa. Oppilailla näytti olevan myös välitön ja reilu suhde opettajiinsa. Koulun metsäpinta-ala on pieni – vain n. 3 ha – mutta se riittänee tällä tasolla. Kiersimme havaintokohteilla ja luontopolun varteen oli paikallinen moottorisahataiteilija tehnyt jos jonkinlaisia veistoksia metsurista pöllöön. Oli jo ihan pussipimeää, kun pääsimme viimein 2006 tehtyyn Forest Houseen, joka pistettiin alulle järjestämällämme hirrenveistokurssilla. Nyt se oli vain varastokäytössä.

Karl ja Herman lupasivat kevyen päivän, mutta pituudesta ei puhuttu ennakkoon

Kierisimme muutamia luokkia ja Charly esitteli myös työhuoneensa, josta hän nappasi lehtikuusisnapsipullon mukaansa. Opettajien ruokalassa jatkettiin vielä keskustelua ja ryhmä nappasi muutaman oluen ja Jonna siiderin, kun sitä oli nyt vihdoin saatavilla. Paluukuormat hotellille menivät kahdessa erässä.

26.5. torstai

Heräsiimme kauniiseen aamuun ja Familie Pichler palveli auliisti aamupalalla. Sitten ajoimme autoletkassa Burgenlandin puolelle, joka on pinta-alastaan maan kolmanneksi pienin ja väkiluvultaan pienin osavaltio. Se sijaitsee Unkarin ja Slovenian rajojen kulmassa ja oli rautaesiripun aikaan rajaseudun kehitysaluetta. Rautaesiripun purkaannuttua ja EU:iin liittymisen myötä alkoi virrata avustusta, jonka voimin maatalouden epäedullista rakennetta on saatu muuttumaan sekä työttömyysastetta laskettua. Asuminen on tässä osavaltiossa väljempää ja täällä näkee jopa omakotitaloja, joita ei aita ympäröi lainkaan.

Güssingin teknologiakeskuksessa meidät otti vastaan Herr Keglovits. Teknologiakeskuksessa työskentelee 15 henkilöä, jotka valmentavat osavaltiossa ja seutukunnalla väestöä uusiutuvaan energiaan ja ovat pyörittämässä mm. Intelligent Energy hankkeita. Hän piti esitelmän Model of Güssing –hankkeesta. http://www.eee-info.net/cms/

Energiaturismista on tehty tuote

Itävallassa on Güssingin kaltaisia demolaitoksia 66 kpl. Herr Christian puhui erinomaista englantia selvittäen erittäin asiantuntevasti Model of Güssingin periaatteista. Niistä nousi esiin öljyn korvaaminen uusiutuvilla energiamuodoilla. Uusiutuvista pääpaino oli lämmöntuotannolla, sähköntuotannolla, biokaasun tuotannolla ja nestemäisillä biopolttoaineilla. Keglovitsin esitelmissä tilastoitu öljyn hinta lähti vuodesta 1998 nousuun ja vuonna 1996 biopolttoaineet ohittivat kilpailukyvyssä öljyn. Model of Güssing tuotti 2010 56 GWh lämpöä ja 22 GWh sähköä. Güssingin projektista on mainittava seuraavaa: Yli 50 yhtiötä on perustettu, 1100 uutta työpaikkaa on syntynyt, arvoltaan 9 milj. €/v. Energian myynti on 13 milj. euroa/v(2005). Puun käyttö on n.44 000 tn/v.

Kun on varaa, niin ei tarvitse pikkurisuja poltella

Seuraavaksi siirryimme varsinaisille energialaitoksille. Ensimmäisenä oli puun kaasutus/ lämmön/ sähkön ja nestemäisen polttoaineen tuotantolaitos. Energiapuupino ja tankkauspiste olivat vierekkäin, puupino toisella puolen tietä ja tankkauspiste toisella puolen tietä. Laitos oli vaikuttava ja vieraille selvisi, että puun kaasutus ja nestemäisen polttoaineen teko vaatii paljon monimutkaista tekniikkaa.

Lämpöä, kaasua, sähköä ja polttonesteitä

Seuraavaksi siirryimme biokaasulaitokselle. Alueella oli lopetettu maidon- ja lihantuotanto kannattamattomana, mutta pellot olivat olemassa. Biokaasutuotantoon käytettiin noin 10000 tonnia/a maissia ja ruohoa, fermentorit olivat 2*1500m3, biokaasua saatiin 230-250 Nm³/h – sähkötehona 500 kW + 535 kW lämpötehona. Vuotuismäärinä 4250 MWh sähköä ja 4500 MWh lämpöä. Nyt oli parhaillaan menossa vihermassan korjuu, traktorit toivat tavaraa koko ajan. Vallitseva kalusto oli järeää 3-akselisia sivustakippaavia vaunuja.

Tämän jälkeen ajoimme Urbersdorfiin tutustumaan hake-/aurinkovoimalaan. Voimalan etelän puoleinen katto oli täynnä aurinkopaneeleja, voimalan yhteydessä oli hakevarasto ja kuumavesisäiliöt kattilahuoneen ja valvomohuoneen lisäksi. Energiapuu oli varastoituna muutaman sadan metrin päässä metsän reunassa, jossa tapahtui haketus (melu ja pöly). Hakevarastossa oli kevyt pyöräkuormaaja. Lämmityskausi kestää Itävallassa noin 5 kk (noin 15.10 – 15.3). Lämpölaitos käynnistyi 1996, kaukolämpöasiakkaita on 45, lämpökanaalia 2600 m, kokonaisteho on 810 kW, vuotuinen lämmöntuotanto 1200 MWh, investointikustannus 980 000 eur (kunta, valtio, ja -rahaa). Kun tuli puhetta hakkeesta, niin seurueessamme olleille itävaltalaisille ja japanilaisille ei ollut conifer-sana tuttu. Kun selitimme, että mitä on havupuuhake, niin japanittaret päättelivät välittömästi asiayhteyden: IKEA.

Hakelämpölaitos saa käyttövirtansa auringosta

Model of Güssing on erittäin suosittu vierailukohde, sillä vuosittain siellä käy noin 10000 vierailijaa. Energiaturismi onkin liiketoimintamallissa yksi osa – maksoimme tästä opastetusta retkestä 132 €/pää. Technologie Zentrumissa olikin auditorion ym. toimistotilojen lisäksi erittäin hyvä ravintola, jossa nautimme riistapihvit krokettien kera. Tarjoilija oli ystävällinen ja varmaan kaikille jäi tästä viimeisestä virallisesta tutustumiskohteesta hyvät muistot.

Lyhyenä loppulausuntona sanon: kyllä taas silmät avautuivat.

Ajelin rauhassa kotia kohti ja tein tunnin kävelyretken kaupungille, mutta en löytänyt Orangen liikettä, että olisin saanut lisää hilloa mokkulaani. Jättömaaparkkipaikalta poistuessani viinalta haiseva vahti tuli hurttansa kanssa tarkistamaan, etten yrittänyt päästä liian halvalta parkkipaikalta. Ilta oli kaunis ja kävin vielä torilla parilla oluella.