Mikä ihmeen seminaari?

26.4. tiistai

Paluu töihin ja valmistautumista loppuviikon seminaariin. Naiskollegojen kanssa keskustelimme Slovakian pääsiäisperinteistä ja siitä, miten aika oli kulunut. Michal tuli pääsiäislomalta ja printtasimme hänen kanssaan muutamia papereita seminaaria varten. Sähköposteja oli käytävä läpi ja läheteltävä muutamia pyyntöjä ja vastauksia. Siinä aamupäivä kului ja kävimme kolmisin lounaalla Academicassa. Varasin myös City Hotelin Bratislavasta ennen hinnan nousua. Yksi yö hostelissa olisi maksanut nyt 23 €, mutta MM-kisojen aikaan 112 € - hälyyttävä luku. Kisojen aikana hotellihuoneesta kynitään ruotsalaisia hintoja 120 – 190 €. Itse olen varannut hotellihuoneen viikonlopuksi Itävallan puolelta kävelymatkan päästä Bratislavan länsipuolelta. Kävi ostamassa mokkulaan lisää virtaa ja sitten viimeiset pakkaamiset.

Sää oli kaunis ja lämmin tuli, kun raatustimme linja-autoasemalle. Jonoa oli jo ja ihmisiä tuli koko ajan lisää ja sen seurauksena ei kohta ollut mitään jonoa, vaan lauma. Yksi bussi otti vain ennakkolippualaiset. Aikataulujemme mukainen auto ei tullut ainakaan ajoissa. Ja väkeä alkoi olla jo kaksi autollista. Kipaista linkutin juna-asemalle ja siellä virkailija antoi lähtö- ja tuloajan, joten junan valinta oli selvä.  

Asema oli myös uusi kokemus. Maria kulki rinkulaa ja ihmetteli, mistä saa selville lähtölaiturin. Kuuluttajanainen ylitti keskisen kuulutukset monotonisilla kolmesataa metriä pitkillä pajatuksillaan. No osasimme astua junaan ja matkahan sujuikin sitten ihan rattoisasti. Lähellä Bratislavaa alkoi sade ja asemalla tuli vettä aika lailla. Minulla oli lapulla hotellin osoite ja Maria jatkoi taksilla lentoasemalle.

27.4. keksiviikko

Aamulla heräsin ajoissa ja aamupalalle. Sitten lähtö meni vähän kummallisesti. Olin vilauttanut tullessani kortti ja varauksen yhteydessä olin ilmoittanut myös luottokortin tiedot, joten unohdin maksaa ja kaiken lisäksi avain jäi taskuuni, kun pyysin tilaamaan taksia. No onneksi sama taksi ei ollut vielä lähtenyt ja sain avaimen hänen mukanaan hotellille. Tätä näpytellessäni onkin jo selvinnyt, että olin maksanut jo varauksen yhteydessä luottokortilla. Sain perillä puhelinyhteyden ja selitin asian, etten ollut ainakaan petosta yrittänyt.

Matkustin Budapestin ja Hampurin välisessä junassa Tshekin läpi Sächsische Schweiziin Bad Schandauhun, jossa pidettiin vuotuinen Leader-toiminnan kongressi LINC = LEADER Inspired Network Community. http://www.info-linc.eu/ Matkalla sain tutustua tämän perinteisen junan palveluihin. Matkustajavaunuissa ei ole pistorasioita kuin vastakkaisten paikkojen kohdalla ja vaikka olisi ollut kuusi tuntia aikaa kirjoittaa blogia, niin akku alkoi hyytyä jo alta parin tunnin. Ravintolavaunussa oli ihan mukava käydä, kun iäkkäät miestarjoilijat hoitivat palvelun oikeaan ravintolan malliin. Opin myös sen, että sain itseni ymmärretyksi näille herroille parhaiten saksaksi.

Eurooppalaisten maisemien halki matkustaessani huomioin heti, että isoveli Tshekki voi paremmin kuin pikkuveli Slovakia. Radan varressa peltoaukeat olivat hyvällä oraalla, tiet hyväkuntoisen näköisiä ja asemat olivat enempi remontoituja kuin Slovakiassa. Saavutimme ensin Laben ja Saksan puolella nimi muuttuu Elbeksi. Samalla remontoinnin taskin nousee, mutta täällä on vielä havaittavissa vanhaa Ossi-kulttuuria.

Perille päästyäni otin taksin ja pääsin hotelliin. Harjoittelin saksantaitojani ja yritin saada mahdollisimman paljon selvää vastanottovirkailijan puheesta. Aika paljon selvisi, mutta ei ihan ensikerralla, että kokouspaikalle on mentävä lautalla. No kyllä se sitten alkoi selvitä, kun muitakin suomalaisia alkoi tulla paikalle. Sitten meni aikaa etsiä kauppaa pienestä Krippenin kylästä. Kauppa löytyi ja alkoi sataa ja vaikka minulla olikin sateenvarjoreppana mukana, niin takin hiha, lenkkarit ja farkut kastuivat.

Elbe on Euroopn tunnetuimpia liikenneväyliä

Vaihdoin kuivaa päälle ja hakeuduin lautalla avaustilaisuuteen. Paikalla olivat myös Suomen verkostoyksikön: Päivi, Sanna, Juha-Matti ja Hans. Ylä-Savon Veturi on LINCin järjestäjä 2013, joten sieltä oli vahva edustus: Rauni Ravakasta ja Jaana Karhunseudusta. Virosta oli todella vankka joukko mukana, koska Tarttossa on ensivuoden LINC. Myös Latvialaisia oli iso ryhmä. Illalla harjoittelimme syöntiä ja eurooppalaista jonon muodostustekniikkaa. Suomalaiset olisivat järjestäneet 200 henkilön syönnit toisin. Ehdimme vielä viimeisellä lautalla Elben toiselle puolelle.

Hyvä tilaisuus vaatii Kuoppa-Raimon tasoisen kuuluttajan

28.4. torstai

Tämä oli varsinainen työryhmäpäivä. Muutenhan seminaarit pyritään tekemään mahdollisimman vapaamuotoisiksi, ettei virkamiesmäisyys pääse hallitsemaan. Aluksi esiteltiin pari hanke-esimerkkiä. Luxemburgilaisille oli Moselin laakson kahden maan hanke sekä itävaltalaisille oma pyhiinvaelluspolkuhanke esimerkkinä Santiago de Compostella. Hyvin ovat hankkeet edennet.

Sitten siirryttiin ryhmätöihin. Salissamme mietittiin palvelujen liikuttelumahdollisuuksia haja-asutusalueilla. Pöydässämme oli 3 suomalaista (Seppo, Riitta ja minä) sekä nuoret naiset Anca, Delia, ja Alina Romaniasta. Suurin osa aikaa kului sosiaalisten rakenteiden vertailuun, joen uutta ideointia ei tullut kuin nimeksi. Seppo sai esittää Suomen erikoisuuden äänestysbussin. Monista maista puuttuvat mm. palvelutaksit ja kirjastoautot, jotka ovat meillä luonnostaan kuntien tehtävänä.

Kirkassilmäiset romanialaiset rymässämme

Lounaalla oli pastaa - lue makaronia. Iltapäivällä osallistuin luonnonsuojelun arvoja käsittelevään seminaariin. Esimerkkinä oli National Park Sächsische Schweiz. http://www.nationalpark-saechsische-schweiz.de/startseite/index.php?version=1&lang_id=0 Siellä käy vuosittain 2,7 miljoonaa vierasta ja pikkuhiljaa on päästy sellaiseen sopusointuun, etteivät paikalliset vastusta enää puistoa. Raha rauhoitta. Taskin jouduttiin selittelemään kulttuurien eroja ja täkäläinen luonnonpuisto on poikkeus isoine rahoineen. Mukana ryhmässä oli 2 saksalaista, slovenialainen ja Kateřina Tshekistä, joka on LAG toiminnanjohtaja ja maisema-arkkitehti ja sitten Taina ja minä suomalaisista. Nuori saksalaisnainen on töissä kansallispuiston opastuskeskuksessa ja hän puhui eniten.

Robert Peters toi EU Komission terveiset, että Leader jatkuu 2013 – 2020, joten harrastus on taattu. Alkuvaiheessa saatan olla mukana jopa työn puolesta. Loppukausi on oltava harrastajana ja eläkeläisenä.

Iltapäivä venyi pitkäksi, koska olin sattunut ilmoittautumaan Kneippiade nimiseen kisaan. Moniottelussa oli: nokkosjuoksu, nuorallakävelyä, esineen sokkotunnistusta, ilmapallokuljetusta kepillä, köydessä riippumista ja kaksipyöräisellä ajolla. Ihan hyvin meni vanhalle miehelle. Se kaksipyöräisellä härvelillä ajo oli mielenkiintoisinta. Jonkin verran kisa tuntui tulevina päivinä kipeissä paikoissa lisäturvotuksena.

Ei ois uskonu, että heti kaatuu

Ikämiestä koetellaan fyysisellä testillä

Siten olikin jo melkein yhteisen illallisen aika, mutta olin päättänyt käydä vaihtamassa kamppeet kämpillä, joten lautalle ja hotelille. Ja takaisin. Ehdin aivan hyvin seuraamaan illallishässäkkää. Ruokailussa oli jonkinlainen linja. Tarjoilijat kantoivat ravintolaan erilaisia annoksia ja olutta sekä viiniä. Näin yleiseurooppalaisellekin systeemi oli vaikea ymmärtää. Täytyi syödä kuormasta eli nappailtiin linjasta makupaloja sekä ohikulkevilta tarjoilijalta tarjottimelta annoksia tai olutta, mutta saatiin syödyksi. Vikana oli pikkuisen se, että sekä lounaalla että päivällisellä oli makaronia – lue europalasittain – pastaa.

Sitten ottivat virolaiset pelin haltuunsa. Laululla innoitettiin porukka paritanssiin ja lopussa loppukin saliyleisö seisoi tuolilla ja hoilasi minkä osasi viroksi. Me osattiin laulaa yksi kertosäe, koska tunnistimme sanat. Ehdin keskustella lyhyesti itävaltalaisen Regi Landseckin toiminnanjohtajan Jochumin kanssa ja sieltä suunnalta saattaa löytyä yhteistyökenttää. Lauluista ja kannustuksista huolimatta kuitenkin me suomalaiset taisimme olla viimeiset salista lähtijät ja ehdimme juuri viimeiselle lautalle, ettei tarvinnut ottaa taksikyytiä.

29.4. perjantai

Kaunispäivä jälleen. Minä en ollut ilmoittautunut mihinkään tapahtumaan, mutta olihan seurattavaa kollegoidenkin tekemisessä. Vaihtoehtoina olivat joukkuemelonta Elbeä alas kumiveneellä, kolmiottelu (pyöräily, juoksu, kiipeily kalliolla) ja puisto-ottelu (pujottelurataa, kiipeilyä harjoittelupaikalalla ym.).  Tiina ja Juha-Matti ottivat pronssimitalit kotiin.  Ilmeisesti kokemus oli kaikille hyvä näistä paikallisista erikoisuuksista.

Itse kävin lähettelemässä ja lukemassa sähköpostia kaupungin infopisteessä, koska nettiä ei ollut omassa hotelissani. Piti järjestellä oman aikuisryhmämme retkeilyä toukokuun lopulle. Lisäksi kävin maksamassa rahalla osanottomaksuni, koska en saanut sitä maksetuksi veikkopankissa. Viereisessä ravintolassa nautin kasilounaan: parsaa kerä perunoiden ja oluen ukkosen jyristessä.

Iltapäivällä tutkin kaupunkia vähän laajemmalta ja oli aikomus lähteä mm. raitiovaunuajelulle kansallispuistoon, mutta siihen ei jäänyt aikaa. Kävi kansallispuiston opastuskeskuksessa ja materiaalia on todella paljon tarjolla. Siihen tuli sitten se eilisen työryhmän nuori nainen kertomaan, että on saatavilla opastettu kierros opastuskeskuksessa. Mikäpä ettei. Lisäksi tuli mukaan pariskunta, josta Herra Ferdinand osoittautui Nationalpark Hohe Tauernin johtajaksi. Puhe kääntyi siten saksaksi, koska ilmoitin ymmärtäväni kyseistä kieltä. Kun puhe kääntyy nopeaksi, niin eipä siitä sitten sakkaan kovin paljoa selvää. Sen verran pääsin jyvälle, että tämän arvokkaan hiekkakivialueen historia halutaan tuoda esille ihan miljoonien vuosin takaisen syntyhistorian mukaan. Alue on kahden graniittivyöhykkeen välissä ja siksi kivimassojen liikkuminen on mahdollistanut tornimaisten kallioiden muodostumisen. Jääkaudet ovat viimeistelleet tuloksen. Opastuskeskus on DDR:n aikaiseen elokuvateatteriin perustettu. Tilaa on vähän ja siksi asioiden esilletuonti on suhteellisen vähäeleistä ja niukkaa, mutta asiallista. Vieraiden on itse oivallettava se, mitä halutaan opettaa ja tuoda esille.

Illalla oli päätöstilaisuus rantapuiston telassa. Väki oli supistunut kahdestasadasta noin viiteenkymmeneen. No puheita pidettiin ja ruokaa odoteltiin. Palkintojenjako ja ensi vuoden järjestäjien vastaanotto vei aikaa, mutta syödyksi saatiin. Kävimme vielä parempiosaisten hotellissa yömyssyillä ja sitten ajettiinkin taksilla toiselle puolelle, kosta viimeinen lautta oli jo lähtenyt.

Seminaarista jäi juuri sopivasti käyntikortteja ja yhteistyöehdotuksia. Tämän Leader-työn yhtenä hyvänä puolena on se, että nuoret ja sirkeäsilmäiset toimintaryhmien naiset ottavat tällaisen vanhan ukon puheet ihan tosissaan.