Vappukarnevaalia Slovakiassa

30.4. lauantai ja vapun aatto

Heräsin aamulla aikaisin ja söin niukkoja omia eväitäni ja kävelin risteykseen odottamaan taksia kello seitsemäksi. Olin asemalla hyvissä ajoin vielä hieman koleassa ilmassa. Jalat olivat vähän arat, joten tunnelin kautta toiselle laiturille meno ei ollut nautinto. Samaan 7:35 junaan oli lähdössä myös 9 virolaista. Sitten tauluun ilmestyi teksti, että juna on yli tunnin myöhässä. Saatiin myös kuulutus, että tämä Hollannista matkaan lähtenyt juna myöhästyy kaksi tuntia. Minullahan ei ollut vielä kovin isoa hätää, koska tiesin seuraavan junan menevän Bratislavaan. Oma jatkoyhteyteni kotiin Zvoleniin jatkuisi Metsäliiton ryhmän linja-autossa. Ensin aukesi asemaravintola ja sain aamupalani ostettua sieltä. Samalla virolaiset järjestivät itselleen monivaiheisesti taksia Prahan lentokentälle – ongelmana oli löytää sopivankokoinen auto ja hintakin lienee ollut 300€.

Lähdin seuraavalla junalla kohti Bratislavaa eikä alkuperäinen juna ollut vielä tullut. Tiesin, että jos juna pysyy aikataulussa, niin ehdin ajoissa ottelupaikalle. Sitten viestitti Marian, että hänen junansa Kosičesta myöhästyy epämääräisen ajan, koska: ”Earlier morning train IC BA – KE have crash with kamion near Poprad – ooooo – stupid triver on the cross road vrs. train”. Eli kuorma-autoilija oli yrittänyt tyhmästi vastustaa junan tuloa. Siinä sitten viestiteltiin päivän aikana tilanteesta. Itselläni oli aikaa käydä syömässä ravintolavaunussa, jossa hinnat ovat slovakialaisittain korkeat. Myös kahvittelu on mukavaa, koska kokeneet herratarjoilijat palvelevat pöytiin. Blogiakin ehdin vähän kirjoitta akun parituntisen keston aikana. Kuusituntinen matka kului kauniissa säässä maisemia katsellen. Ihmiset tervehtivät vaunuosastoon tullessaan ja hyvästelevät poistuessaan.

Bratislavan asema on jo tuttu ja osasin rynniä taksille ja: ”Nach Eisarena, bitte!” Kuljettaja otti asiasta onkeensa ja päästeli kaduilla välillä sataa. Ja taksien hinnat ovat täällä kisahintoja: 20€. Mariankin pääsi asemalle ja viestitti: ”You are so grasy. Info guy say me, buss no. 61 or 74 70 cent”. Sain sitten Ari ja Mikon kiikariin parin soiton jälkeen ja sain annetuksi vielä ne pari lippua. Samalla sain matkatavarani yhdelle Metsäliiton kollegalle vaivoiksi ottelun ajaksi. Mariankin näkyi helposti Washington Capitalsin punaisessa Bondra-paidassaan.

I and my friend

 Ondrej Nepela-areenan (sponsorin mukaan myös Orange-arena) ulkopuolella oli mieletön tunnelma. Suomen ja Tanskan ottelu oli ensimmäinen, mutta illan toisessa pelissä kohtasivat Tshekki ja Latvia ja varsinkin viimeksi mainitun kannattajat pitivät rumpuineen valtaisaa meteliä. Rumpuja ei saa viedä halliin. Meno Bratislavassa on vaikuttavaa, mutta kuljemme vastustajan kannattajien kanssa samaa puolta katua. Jääkiekkoon ei ole onneksi levinnyt tuo jalkapallohulinointi. Katsomossakin olemme istumapaikoilla suunnilleen joka toinen FIN joka toinen LAT.

Bratislavan areenaan on tehty suuri remontti. Ulkopuolelle on rakennettu parvekemaisesti lisää aulatilaa riittävästi. Suomalaisille kisaturisteille on vaan vähänlaisesti oluthanoja. http://www.slovakia-hockey.com/world-championship/venues/ondrej-nepela-arena-bratislava/ Halli on saanut nimensä Slovakian viime vuosisadan urheilijan Ondrej  Nepelan mukaan, joka oli omaa ikäluokkaani ja muistan kuinka hän voitti olympiakullan Sapporon kisoissa 1972. Tuolloinhan Suomi jäi ensimmäisen kerran ilman kultamitalia talvikisoissa. http://fi.wikipedia.org/wiki/Ondrej_Nepela

Suomi voitti eka pelissä Tanskan loppujen lopuksi selvästi 5 – 1. Ottelun jälkeen ottivatkin siteen Metsäliiton miehet minut johdatettavaksi ja melko pitkän kävelyn jälkeen löysimme bussin. Meille oli varattu päivällinen hotellista vanhan kaupungin Tonavan puoleiselta laidalta. Viereisessä salissa olivat menossa häät ja ehkä siksi annosten tuonti vähän viipyi. Ajoimme pimeässä Zvoleni ja kertoilin vähän perustietoa Slovakiasta. Yhden juomatäydennyspysähdyksen pidimme ja olimme puolilta öin Zvolenissa ja oli ihana päästä kotiin nukkumaan hotelliviikon jälkeen.

1.5. vappupäivä sunnuntaina

Näytti harmaalta ja säätiedotkin ennustivat sadetta. Aamupala on kotona aina mieleinen ja varustauduin jakkararepulla sekä hyvillä kamppeilla. Kävely Polana hotelille tuntui ihan hyvältä eikä eilisiä jalkavaivoja tuntunut. Torilla oli menossa vanhan liiton vappujuhla. Vajaa sata harmaapukuista veteraania muisteli menneitä kultaisia aikoja SNP-muistomerkillä. Se on pystytetty sovinnon merkiksi, joka tehtiin sodananiksen Slovakian tasavallan punaisten ja tasagalatalaisten partisaanien välillä. Sodanaikainen Slovakian itsenäisyys oli Saksan perustama natsistinen valtio ja tätä valtaa vastaan slovakit kapinoivat sodan loppupuolella, kunnes Neuvostoliitto marssi maahan ja järjesti vallan mieleisekseen.

Vanha liitto käännyttämässä metsäliittolaisia

Pääsimme matkaan, kunhan normaalijärjestyksessä oli etsitty ensin yhden matkalaisen lompsa hotellihuoneen pöydän alta. Ajoimme Ruzomberokin kautta kohti Tatraa ja saimme voimakkaan sadekuuron vastaamme. Kertoilin matkalla perustietoa Slovakiasta.

Slovakia ja Tshekki erosivat toisistaan sovussa 1.1.1993. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen valtio siis kesti 75 vuotta. Maan pinta-ala on 49000 km² ja asukasluku 5,4 miljoonaa. Euroopan Unioniin maa liittyi 2004 ja sai taloutensa eurokuntoon ja otti valuutakseen €uron 1.1.2009. Kansantulo asukasta kohti on 15906 $/v. kun se on Suomessa 44488 $/v.

Sitten, kun piti kääntyä Tatralle johtavalle tielle, niin huomasin, että pussissani oli vain 10 euroa ja pummasimme risteyksen. Uukkarista tuli melkein parikymmentä kilsaa, mutta pääsimme toivotulle reitille. (Unohdin ison lompsan kotiin ja onneksi huomasin ajoissa, että pikkulompsassa ei ollut kuin kymppi. Pojat pisti hatun kiertämään ja sain 80 ekua tippiä. Popratissa kysyin taksilta tarjousta Zvoleniin - 110 €. Menin hinuseen ja opiskelijoita täynnä olevaan bussiin ja kyyti 4,60 €. Nytkyteltiin 2,5 tuntia Vähä-Tatran yli, vieressä istuva nuorukainen pänttäsi ulkoa ekonomiaa ja minä keitin kotona  perunat.)

Sade oli onneksi tauonnut ja näimme suuren osan 12000 hehtaarin tuhoalueesta, mutta varsinaiset vuorenhuiput olivat peitossa. Tatran kansallispuiston opastuskeskus oli näin sunnuntaina mennyt kiinni jo kahdeltatoista, mutta aikataulu oli laskettu matkalaisille sen verran tiukaksi, ettei ruokailuunkaan olisi ollut aikaa. Ajoimme Popradin Tescon pihaan, ostettiin evästä ja samalla kuljettaja piti lakisääteisen taukonsa. Minut pudotettiin linja-autoasemalle ja juuri parahiksi lähti auto Nitaan.