Työviikko leppälängillä ja leppäluokilla ajoa

2.5. maanantai

Päiväjärjestyksen määräsi illan Suomi – Latvia ottelu Bratislavassa. Toki lähtöni junalla oli vasta 15:23, mutta matkajännitys rajoittaa työkykyä. Työpäivän aikana sain sovittua ohjelma Warthin maaseutuoppilaitoksen kanssa bioenergia-alan ammattitutkinnon ryhmälle keskiviikoksi 25.5. ja majoituksen Tullniin. Metsäasiaa saamme kuulla metsäopettajien Hermanin ja Karlin kertomana ja toivon erityisesti Hermanilta huimia afrikkalaisia metsästysjuttuja ryhmällemme.

Päivän aikana tuli tietoon myös kuntayhtymän hallituksen päätös kumota johdon kehittämissuunnitelma. Tämä tietää sitä, ettei Ähtärin, Ilmajoen ja Kauhajoen opetusta keskitetä Seinäjoelle. Samalla on tietysti luotettava siihen, että saamme seuraavaan hallitukseen tarpeeksi hyvän opetusministerin, jolla ei ole ammattikorkeakoulujen keskittämisajatuksia. Vaarana on edelleen, että metsäalan AMK-opetus keskitettäisiin kolmeen oppilaitokseen ja silloin ovat Tuomarniemi, Evo ja Nikkarila heikoilla. Metsällisen opetuksen säilyminen mahdollisimman monessa toimipisteessä takaisi metsäammattilaisten saatavuuden tulevaisuudessa maalaispitäjiin ja kentän töihin. Meidän suurten ikäpolvien siirtyessä eläkkeelle tarvitaan uutta verta. Havahduin huomaamaan Metsäliiton Etelä-Pohjanmaan hankintapiirin retken aikana, kuinka nuoren polven ammattilaiset olivat käytännössä kaikki Tuomarniemellä koulutettuja. Olen melko varma, että on ratkaisu AMK:n osalta mikä tahansa opetuksen keskushallinto joutuu jossain vaiheessa tekemään korjausliikkeen. Asia on maakunnallisesti tärkeä ja Ilkan päätoimittaja Martti Kalliokoski kirjoitti asiasta kolumnissaan.

Ja sitten takaisin Bratislavan hallille. Meno-paluulippu maksaa vajaat 15 ekua. Nyt osasinkin matkustaa junalla ihan oikeesti, kun oli kokemusta aiemmasta Bratislavaan menosta. Perille pääsin hyvissä ajoin ja nyt oli aikaa matkata bussilla hallille. Meno oli hallin ulkopuolella latvialaisten ansiosta villiä ja suomalaisetkin olivat juhlatuulella. Suomalaisetkin pitivät hallin käytävillä sopivasi meteliä. Minulla oli erinomainen paikka Suomen aloituspäädyssä ihan eka rivissä. Olimme aika tiukoilla Latviaa vastaan ja voitto tuli vain rankkareilla 3 – 2. Paluumatkalle hankkiuduin vähän harhaillen rauhatieasemalle ja osti matkaevääksi vähän olutta. Juna lähti varttia vaille puolen yön ja olin kämpillä kolmelta. Samassa vaunuosastossa oli nuorukainen, joka opiskelee Britanniassa ja hänen kansaan sain hyvät keskustelut aikaan. Kolme fibingerovan tyypistä nuorta naista ymmärsivät ehkä, mutteivät ottaneet osaa keskusteluun.

Jääkiekon MM-kisoissa ja vappuna suomalainen saa olla pelle

3.5. tiistai

Nukuin aamulla kahdeksaan. Minulle oli soittanut CERE:n projektisuunnittelija ja hän oli kysellyt seuraavan viikon neuvottelun aihetta. Tilasin ja sain kuntayhtymästä englanninkielistä materiaalia, mutta minun on yhdisteltävä tietoja tehtävä lyhyt powerpoint. Päivä oli sateinen ja sopi hyvin toimistopäiväksi. Satoi välillä todella koviakin kuuroja ja tuo Sedun sateenvarjoreppana ei oikein tahdo pitää vettä. Maksoin myös vuokrani Janka-rouvalle.

Iltapäivällä minulla ja Michalilla oli vielä palaveri maaseutuparlamentin edustajan rouva Márian kanssa. Nyt hänellä oli mukanaan nuorempi, englannintaitoinen nainen. Leaderista saattaa syntyä täällä jotain. Michal on hankkeiden suhteen realisti ja paikallisten kumppaneiden on siksi oltava sitoutuvaa tyyppiä. Nuoremmalle naiselle Pirkan Helmi oli tuttu toimintaryhmä ja nuorisovaihto saattaa olla yksi kehitettävä aihe.

PowerPoint on aika hyvä keksintö

Illalla kotijoukkue Slovakia otti niukasti takkiinsa Venäjältä 4 – 3 ja selvisi Slovenia-voiton ansiosta jatkosarjaan.

4.5. keskiviikko  

Sain idean – lähden Kosičeen aivan ystävyyden merkeissä. Marian on sen verran hyvä kaveri, että hän ansaitsee saavansa vieraan myös kotikaupunkiinsa. Suomen ja Tshekin TV-pelillä ei tässä vaiheessa ollut väliä. Marian alkoi hankkia minulle hotellia ja otteluun lippuja. Oli mukavaa ajaa itäsuuntaan kauniissa maisemassa ja säässä. Ulkona kävi tosin viileä tuuli Karpaattien takaa. Tietä on täälläkin suunnassa parannettu ja rakennettu uusia tienpätkiä. Moottoritietä ei täällä päässä maata ole, mutta maanteissä on kolme kaistaa ainakin pitkissä mäissä.

Marian oli vastassa kaupungin laidan ÖMV:llä ja hänet on helppo tunnistaa Bondra-paidastaan. Tällä kertaa kohtauspaikka oli oikea eikä kieliongelmia ollut. Viisi vuotta sitten olimme Pekan kanssa Leonardo-vierailulla ja edellisiltana sovimme kohtaamisen torilla klo 8. Olimme Roznavan torilla ja ketään ei tullut. Soiton jälkeen ilmeni, että pitäisi olla Kosičen torilla. Onneksi palaveri ei ollut liian tärkeä ja myöhästyimme vain tunnin. Majapaikan sain Hotel Akademiassa kävelymatkan päässä hallista.

Tapasimme myös kaupungin metsien hoitajan Miroslavin. Poliittiset päätökset vaikuttavat täällä koko ajan ja kaupungin metsäpäällikkö on saanut potkut 15-vuotisen uran päätteeksi poliittisista syistä. Mirollakin on ollut jonkin verran tuulista omalla paikallaan. Häneltä on välillä riisuttu taloudellisia valtuuksia, mutta niitä on myös palautettu. Otimme parit oluet ja juttelimme. Faniareenalla hyisessä säässä olleita Tanska – Latvia ottelun seuraajia tuli välillä nostamaan omaa kansallistunnettaan kapakkaan.

Kosicessa taasin Miron

US Steel-Areena on Slovakian ensimmäinen moderni jäähalli. Se on tosin rakennettu ilmeisen ahtaalle tontille ja on siksi myös sisältä ahdas. Käytävä ovat kapeata ja joihinkin katsomon osiin täytyy pujotella toisien katsomonosien kautta. Paikka kuitenkin löytyi päätykatsomosta. Marianin vanhempi poika Michal tuli myös peliin. Ruotsi pelasi uskottavan tuntuista jääkiekko ja USA:n nuoren joukkueen into ei riittänyt vastustamaan svenskien järjestelmällistä peliä: tulos oli 6 – 2. Tauoilla jonotimme olutta, mutta muutama asia kerittiin juttelemaan Marianin kanssa. Michal toimi kuljettajan ja sain Marianin Fabialla kyydin hotelille. Sovittiin myös, että Marian hommaa lippuja seuraaviin Suomen peleihin. Suomi hävisi Bratislavassa Tshekille 2 – 1 ja maalinteossa tuntuu olevan ongelmia.

5.5. torstai

Aamupala oli suhteellisen karu, kuin myös hotelli. Yön hinta näin sesonkiakana oli 55 €. Paluumatkalle sain matkakumppaniksi Michalin, joka oli matkalla viikonlopuksi Banská Bystricaan festareille. Evan ja Marianin poika opiskelee myös metsäalaa ja oli vuosi sitten syyslukukauden Joensuun metsätieteellisessä. Saimme hyviä keskusteluja aikaan ja nuorilla on aina valotettavaa Slovakian asioita vähän eri kantilta kuin kokeneemmilla kollegoilla. Sää oli kaunis ja maisemiakin on hyvä katsella.

Iltapäivällä tapasin Marekin yliopistolla hänen työhuoneessaan. Hän lupasi selvittää Erasmus-vaihdon mahdollisuutta. Koulummehan tarvitsisi vain Letter of Interestin ja, jos rahaa on, niin halukkaat opiskelijat pääsisivät vaihtoon. Bioenergiastakin keskusteltiin ja sitten käytiin kahvilla linja-autoaseman viereisessä baarissa.  Pidimme joskus Pekan kanssa palaveria yliopistolla ihan rehtoripöydässä, mutta siinä vaiheessa SeAMK ei ollut kovin kiinnostunut yhteistyöstä. Soitin Pirkolle ja ehkä saamme edistystä asiaan, sillä Zvolen on opiskelijoille varmasti mukava kohde.

Jääkiekossa Suomella oli välipäivä: Venäjä oli lujilla Tanskaa vastaan ja Norja osoittaa kasvamisen merkkejä voitettuaan Sveitsin. Kotona oli mukava keittää perunat.

Kotoisaa

6.5. perjantai

Alkoi jääkiekkoviikonloppuni ja lähetellein pari sähköpostia kotoa. Viralliseksi asiaksi muotoutui vierailu Maatalousministeriössä, jossa olivat Marianin hankkimat liput. Toki minun oli valmistauduttava viikonloppuun huolellisesti, että oli kaikki tarvittava mukana kisaviikonloppua varten sekä tarvittavaa materiaalia maanatain neuvotteluun. Ajelin kohtuullisen rauhassa pääkaupunkiin, hankin parkin tutulta joutomaalta linnan juuresta ja sain perinteisen neuvon ukolta: ”Nur zwei Minuten nach die alten Stadt”. Eli kävelin aidan raosta ulos ja etsin Evan toimiston, jossa olin käynyt joskus parikin kertaa. Eva tuli aulaan ja otti minut lämpimän ystävällisesti vastaan ja ehdimme vaihtaa erittäin pikaiset kuulumiset. Maksoin liput ja lähdin tavoittelemaan kiehalaisia. Vanha kaupunki on pieni, vähän patsaita, joten osoitteen tuntomerkit on helppo ilmoittaa.

Ja siellähän niitä ähtäriläisturisteja oli kymmenkunta pellen asuissaan. Alakoululaiset halusivat yhteiskuvan -Finsko. Valitin, että olin saanut yhteensä vain 3 lippua Suomen peleihin, mutta hinta oli 30€/kpl, kun pojat pyysivät Tshekkivaihtajilta kolmeasataa illan Slovakia-otteluun. Sehän se tässä ystävyydessä on suurta, että kielessä saa tulla tulkintavirheitä. Minä olin laskenut Marianin viestistä: ”  I,ve got 3 extra tickets from all  Fins games in 2 phase WCH, from goup E,” kolme kertaa kolme lippua on yhdeksän.

Näistä katseista voi vain tulkita, että olen tervetullut

Sitten lähdin ajelemaan kohti majapaikkaa Itävallan Kittseehen, joka on 50 m rajasta oleva lähin itävaltalaiskylä. Sain sieltä majoituksen 40 €/yö, kun Bratislavassa saisi pulittaa kolminkertaista hintaa. Kartoitin autolla ensin paikallismaantietoa suhteellisen laajalti, jotta olisi jonkinlainen tieto takaisinpääsystä illalla, jolloin juna ei tulisi enää Slovakian puolelta Itävaltaan. Selvittelin bussiaikatauluja ja teiden maantiedollista suuntaa, jos vaikka joutuisin loppumatkan kävelemään.

Hotelli on aivan Kittseen aseman vieressä. Pienikokoinen tumma ja reipas tyttö tuli näyttämään huoneen ja hyvältä vaikutti. Lisäksi Slovakian UBS-mokkula otti vielä signaalin tällä puolen rajaa, joten oli mahdollista työskentelyyn pyhän aikana. Sain televisiosta nähdä alkupuolta Suomen ottelusta – vetoja tulee paljon, mutta Saksa ei tulisi kaatumaan helposti. Olin ollut huonolla eväällä päivän, mutta lämmitetty patonki korvasi ainakin pahimman syömättömyyden tunteen. Sitten fanipaitapäälle ja junalla ensin Petržalkaan, josta bussipysäkiltä pääsi suoraan faniareenalle.

Suomi pystyi rankkareilla voittamaan Saksan 3 – 2, joten katastrofilta vältyttiin. Hallissa oli hyvä tunnelma, mutta Tsekki osoitti jälleen kypsyytensä ja syöksi kotijoukkueen Patrik Eliaksen johtamana pakkovoiton tavoittelijaksi seuraavaan peliin. Yleisökin painui apaattiseksi 3 – 1 tilanteessa eikä kavennusmaalista ollut loppuvaiheissa apua. Kävelin rautatieasemalle ja kyselin taksin hintaa. Kolmella kympillä Itävallan puolelle. Hotellista olin saanut Kittseen taksin numeron; hinta olisi ollut 25 €, mutta en saanut veijarin murteesta selvää, että milloin taksi olisi Bratislavassa, joten otin tarjouksen vastaan ja pääsin kohtuuajoissa nukkumaan.